Kolumni

Lapsia ja ISIS-lapsia – lapset terrorismin uhreina

Kun al-Holin pakolaisleirille ajautuneista suomalaisnaisista ja -lapsista käyty vääntö oli kiivaimmillaan, ulkoministeri Pekka Haavisto ilmoitti lähtökohdakseen, että ”ei ole olemassa ISIS-lapsia, on vain lapsia”.

-
Kuva: Joel Karppanen

Kun al-Holin pakolaisleirille ajautuneista suomalaisnaisista ja -lapsista käyty vääntö oli kiivaimmillaan, ulkoministeri Pekka Haavisto ilmoitti lähtökohdakseen, että ”ei ole olemassa ISIS-lapsia, on vain lapsia”.

Lausunto oli epäilemättä hyvää tarkoittava, mutta samalla se oli kovin epämääräinen toimiakseen ohjenuorana ISIS-lasten ongelmien hoitamiseen: kaikki lapsiryhmät poikkeavat toisistaan, mutta ISIS-lapset poikkeavat kaikista suomalaislapsiryhmistä tavoilla, joita ei täällä ole totuttu kohtaamaan.

Psykiatrian professori Vamik Volkan Virginian yliopistosta pääsi 1990 vierailemaan PLO:n päämajassa Tunisissa ja hänelle tarjoutui tilaisuus tavata siellä Jasser Arafat. Käynnin päätarkoituksena oli kuitenkin tutkia päämajan kylkeen kasvaneen pakolaisleirin lapsia. Itse julkaisin Volkanin kanssa pari vuotta sitten terrorismia käsittelevän teoksen USA:ssa.

Pakolaisleirillä Volkan oli aluksi seurannut lapsia syrjästä. Lapset leikkivät, nauroivat ja metelöivät kuten muutkin lapset kaikkialla maailmassa.

Sitten Volkan siirtyi lasten yksilöhaastatteluihin. Niistä ei tullut yhtään mitään: ryhmästä erotetut lapset olivat haastatteluhuoneeseen tuotuina täysin ”hukassa”. Pahimmassa tapauksessa yksi poika hajotti huoneen koko kalustuksen.

Volkanin johtopäätöksenä oli, että leirillä lasten henkilökohtainen identiteetti oli korvautunut (tai tietoisesti korvattu) ryhmäidentiteetillä. Tuloksena oli, ettei lapsia ”ollut olemassa” ryhmän ulkopuolella. Kun lapsilla on vain ryhmäidentiteetti, siihen on helppoa istuttaa ryhmän tavoitteet ja saada lapset toimimaan niiden mukaisesti.

Sen asemasta, että lapsi haaveilisi esimerkiksi käyvänsä koulua ja ryhtyvänsä lääkäriksi, hänen haaveekseen istutetaan itsemurhapommittajan ura, koska se palvelee lyhyellä tähtäimellä paremmin ryhmän tavoitteita.

Vaikka lapsisotilaiden käyttö on sotarikos, maailmalla toimii 58 järjestöä, joiden riveissä taistelee lapsia – osa rivisotilaina, epäonnisin osa itsemurhapommittajina. Sotivan organisaation näkökulmasta lapsien käyttö laajentaa rekrytointipohjaa.

Terroristijärjestöille se tarjoaa myös vaikeammin torjuttavien itsemurhapommittajien joukon. Valtioista Iran turvautui lapsiin 1980-1982 käydyn Irakin sodan aikana. Terroristijärjestöistä heitä ovat käyttäneet ennen muuta Tamilitiikerit, Herran vastarinta-armeija, PLO, al-Shabaab, Boko Haram ja ISIS.

Kaikki nuo terroristijärjestöt ovat kouluttaneet leireillä lapsitaistelijoita – ja terroristeja. Tehokkaimmin sen teki kuitenkin ISIS. ISIS:n kontrolloimalle alueelle saapui 2014-2018 noin 40 000 ulkomaalaistaistelijaa, joista on tähän mennessä identifioitu ISIS-taistelijoiksi liki 5 000 lasta. Tämän lisäksi ulkomaalaistaistelijoille syntyi siellä noin 1 000 lasta.

Alueelle saapuneista lapsista valtaosa kävi läpi leirikoulutuksen. Sen olennaisena osana oli aluksi islamin salafistisen tulkinnan opettaminen ja sitten enenevässä määrin taistelukoulutus, itsemurhaiskut mukaan lukien – massiiviset itsemurhaiskut kun olivat osa ISIS:n taistelutapaa.

Valmistujaisopinnäytteenä saattoi olla esimerkiksi sotavangin teloitus.

Al-Holin suomalaislasten ikärakenteen perusteella yksikään heistä ei ehtinyt käydä läpi ISIS:n taistelu- eikä muutakaan koulutusta. Heidän tapauksessaan perhe ja sittemmin leiri ovat määritelleet puitteet lasten sisäiselle maailmalle ja identiteetin rakentumiselle. Hieman varttuneemmat lapset voivat luonnollisesti radikalisoitua itsenäisesti, mutta useimmiten juuri perhe on heidän radikalisoitumisensa tärkein lähde. Leiri, tai perhe – kummassakin tapauksessa lapset ovat terrorismin uhreja, joista tehdään myös sen toimijoita.

Al-Holin suomalaislasten – eikä naistenkaan – tapauksessa emme tosiasiassa tiedä, mikä on heidän tämänhetkinen todellinen suhteensa terrorismiin. Osa naisista edustaa taatusti huomattavaa turvallisuusuhkaa. Sitä ei kuitenkaan pidä liioitella: naisia on 11 ja meillä on ilman heitä jo 390 radikalisoitunutta vahdittavaa.

Lapset ja naiset potevat syvää traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD). Esimerkiksi Ruotsiin äsken palautetuista lapsista yksi on joutunut omin silmin todistamaan isänsä kuolevan luotiin ja äitinsä kranaatinsirpaleeseen. PTSD:n hoitaminen vie parhaimmillaankin vuosia ja edellyttää esimerkiksi huomattavaa psykoterapiapanostusta.

Vaikka al-Holin leirin tavoitteena ei ole ollutkaan taistelijoiden ja terroristien kouluttaminen, se on myös tuottanut koulutusleirin kaltaisia tuloksia ainakin radikalisoitumisen ja identiteetin muokkautumisen osalta.

Trauman hoitamisen rinnalla lapsille täytyy siten pystyä Suomessa rakentamaan sekä suomalainen että henkilökohtainen identiteetti – siis tekemään ISIS-lapsista lapsia.

Jouni Suistola on dosentti ja emeritusprofessori Oulusta.