Lasissa on vettä, kun kaksivuotias Roope sammuttaa janoaan ruokailun yhteydessä. Turkulaisen Roopen perheessä kaikkien ruokajuoma on vesi.
Isä Tomi Vuorensola kertoo, että lasten aamupuuro keitetään kyllä kevytmaitoon ja perheessä syödään juustoja ja jogurttia. Kermaa lorautetaan ruokaan, jos tarvis.
Perheessä ei syödä lainkaan punaista lihaa eikä broileria.
– Olemme pohtineet vegaaniruokavalioon siirtymistä, mikä tietenkin karsisi maidon pois. Nytkään emme varmasti juo maitoa suositusten mukaista määrää, Tomi Vuorensola pohtii.
Leikki-ikäisen tulisi saada maitoa tai nestemäisiä maitotuotteita neljä desilitraa päivässä. Näitä suositellaan, koska ne ovat muun muassa proteiinin, kalsiumin ja B12-vitamiinin, riboflamiinin ja lisätyn D-vitamiinin lähteitä.
Mutta jos maito ei sovi tai sitä ei haluta juoda, vaihtoehtoja löytyy.
– Maitotuotteissa olevat ravintoaineet voi toki saada muustakin ruoasta ja juomasta, erikoistutkija Heli Kuusipalo Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta sanoo.
Ravitsemussuositustenkin mukaan maidon voi korvata kaura- ja soijajuomilla, joihin on lisätty kalsiumia ja D-vitamiinia.
Helsingin yliopiston ravitsemustieteen dosentin ja lehtorin Maijaliisa Erkkolan mukaan suositeltavin vaihtoehto maidon korvaajaksi on kaurajuoma. Hänen mukaansa vitaminoidut soija- ja kaurajuomat kisaavat kalsiumin ja D-vitamiinin määrissä tasavertaisina rasvattoman maidon kanssa.
– Monella lapsella täydennetyt maitovalmisteet ovat tärkeä D-vitamiinin lähde. Jos maitoa lähtee korvaamaan kasvispohjaisilla juomilla, on hyvä huomata, että esimerkiksi manteli- ja riisijuomissa ei ole laisinkaan D-vitamiinia, Erkkola huomauttaa.
Maidon sisältämien ravintoaineiden saannin voi hänen mukaansa varmistaa myös monipuolisella ruokavaliolla, jossa on kasviksia, lihaa tai kalaa sekä täysjyväviljaa.
Vitaminoidut kasvirasvalevitteet ovat tässä hyvä apu.
– Jos lapsen ruokavaliosta puuttuu maito, niin esimerkiksi proteiinin ja D-vitamiinin saannin saa turvattua tarjoamalla muutaman kerran viikossa lapselle kalaa. Kalasta tulee myös kalsiumia ja hyvälaatuista rasvaa. Kasvissyöjäperheessäkin kalan lisäämistä lasten ruokavalioon kannattaisi harkita, hän sanoo.
Maidon juomista perustellaan yleensä hyvin imeytyvällä maitoproteiinilla. Joissakin kasvipohjaisissa juomissa proteiinia on vain murto-osa maidon proteiinimäärästä. Proteiinimäärien tuijottaminen on Heli Kuusipalon mukaan kuitenkin turhaa.
– Maidon sisältämän proteiinin korvaaminen ei ole suomalaisille ongelma. Suomalaiset saavat runsaasti proteiinia muista lähteistä.
Maijaliisa Erkkola on samoilla linjoilla.
– Ei maitoa tarvitse juoda litrakaupalla päivittäin. Lasten maitosuosituksista voi lukea myös sen, että maitotuotteita ei tarvitse juoda enempää kuin suositus sanoo.
Erkkola jopa varoittelee liiallisesta proteiininsaannista.
– Lasten proteiininsaanti olisi tärkeää pitää kohtuullisena, sillä lapsen munuaiset eivät pysty käsittelemään suuria proteiinimääriä. Näyttäisikin siltä, että kasvun buustaaminen ylenmääräisellä proteiinilla voi olla jopa haitallista. Proteiinilla täydennettyjä plusmaitoja en suosittele. Niiden kanssa pitäisi olla pikemminkin varovainen. Proteiinimaidolle olisi enemmänkin tarvetta iäkkäiden hoivakodeissa, hän sanoo.
Maidottomien perheiden proteiiniprobleemaan on hänen mukaansa yksinkertainen ratkaisu.
– Kauramaidolla kun korvaa tavallisen maidon, saa kyllä tarvittavan proteiinimäärän. Kauramaitoa käytettäessä on kuitenkin hyvä valita jodioitu suola perheen käyttöön, sillä kauramaidossa ei ole jodia.
Lasten janojuomaksi suositellaan vettä. Maijaliisa Erkkola on huomannut, että esimerkiksi maitoallergiset lapset juovat janoonsa paljon mehuja.
– Olen tutkimuksissa havainnut, että maidon korvaaminen samanlaisen ravintosisällön omaavalla juomalla on aika haastavaa ilman, että lapsen saama sokerimäärä kasvaa huomattavasti.
– Tärkein pointti on se, että maidon sijaan ei juotaisi ravintosisällöltään köyhempiä juomia. Ei siis mehuja.
Molemmat asiantuntijat vieroksuvat leikki-ikäisille suunnattuja erityismaitoja.
– Minun mielestäni ne ovat tarpeettomia. Ainakaan ravitsemuksellisesta tarpeesta niitä ei ole perusteltua käyttää. Ruokavalion pystyy pitämään ihan hyvänä ilman näitä erityismaitoja, Heli Kuusipalo sanoo.
Leikki-ikäisen tulisi
saada nestemäisiä
maitotuotteita neljä
desilitraa päivässä.
Manteli- ja riisijuomissa
ei usein ole
tarpeellisia lisättyjä
ravintoaineita.
Suomalaislapsille suositellaan
neljää desilitraa nestemäisiä
maitotuotteita päivässä. Eveliina Järvenpään yksivuotias Adela-
tytär juo luomukevytmaitoa.
Vesi maistuu kaksivuotiaalle Roopelle. Tomi Vuorensola kertoo, että perheessä käytetään maitotuotteita, mutta ruokajuomaksi on valittu vesi.
Millaista maitoa ja kuinka paljon?
Ravitsemussuositusten mukaan lapsen tulisi saada 4 dl nestemäisiä maitovalmisteita (maitoa, jogurttia, viiliä, piimää) ja syödä 2–3 viipaletta juustoa päivittäin, jotta kalsiumin tarve katetaan.
Suositus on, että maito olisi rasvatonta, sillä maito sisältää tyydyttynyttä rasvaa. Myös piimä, jogurtti ja viili tulisi valita enintään 1 prosenttia rasvaa sisältävinä, ja juustoista tulisi suosia vähemmän suolaa ja enintään 17 prosenttia rasvaa sisältäviä tuotteita.
Jos lapsi ei halua juoda maitoa, maitosuosituksen neljä desilitraa voidaan ujuttaa esimerkiksi puuroon ja syödä hapanmaitotuotteina.
Asiantuntijat eivät pidä leikki-ikäisille valmistettuja erityismaitoja tarpeellisena. Myöskään maitoja, joihin on lisätty proteiinia, he eivät suosittele lapsille.
Mitä maidon sijaan?
Nestemäiset maitovalmisteet voi tarvittaessa korvata kasviperäisillä kalsiumilla ja D-vitamiinilla täydennetyillä elintarvikkeilla, kuten esimerkiksi soija- tai kaurajuomilla.
Pakkausselosteita tutkiessa kannattaa olla tarkkana, sillä kaikkia tuotteita ei vitaminoida eikä niihin lisätä kalsiumia. Manteli- ja riisijuomissa ei usein ole tarpeellisia lisättyjä ravintoaineita.
Koska kasvispohjaisissa juomissa ei kaikissa ole jodia, ruokasuola kannattaa valita jodioituna.
Riisimaitoa ei suositella alle kouluikäisille lapsille laisinkaan.
Lähteet: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014, dosentti ja yliopistonlehtori Maijaliisa Erkkola Helsingin yliopisto, erikoistutkija Heli Kuusipalo THL.