Oysissa laajennetaan työmallia, jolla tuetaan fyysisesti sairaiden potilaiden lapsia. Keskustelupohjaisilla menetelmillä annetaan vanhemmille neuvoja siitä, kuinka puhua sairaudesta kotona ja kuinka lapsen hyvinvointia voi tarkastella.
Aikaisemmin niin sanottua perheinterventiomallia on hyödynnetty esimerkiksi vanhemman masennyksen kohdalla, mutta Oys on ensimmäisenä yleissairaalana Suomessa laajentanut sen käyttöä myös fyysisten sairauksien puolelle.
Usein toisen vanhemman sairastuminen esimerkiksi syöpään muuttaa koko perheen kommunikointia. Pahimmillaan asioiden käsittelemättä jättäminen voi myöhäisemmässä elämänvaiheessa altistaa psyykkiselle sairaudelle.
"Tilanne on rankka perheelle. Sytostaattihoidot vaativat potilaalta paljon ja sairastuneen vanhemman käytös muuttuu erilaiseksi. Siinä tilanteessa lapsen elämä ei välttämättä ole koko ajan samanlaisessa keskiössä kuin normaalisti", terveystieteiden maisteri, perheterapeutti Mika Niemelä sanoo.
Tarkoitus on, että esimerkiksi syöpää sairastavalta henkilöltä kysytään hoidon yhteydessä onko hänellä lapsia ja tahtooko hän keskustella sairauden käsittelystä asiantuntijan kanssa.
Työtapoja on kaksi. Toinen menetelmä koostuu pelkästään keskusteluista vanhempien kanssa. Pidempikestoisessa mallissa keskustellaan niin vanhempien kuin lasten kanssa erikseen ja yhdessä.
Ei vain ongelmaperheille
Toisinaan lasten kanssa käydyissä keskusteluissa käy ilmi tunteita, joista vanhemmilla ei ole aavistustakaan. "Voi olla, että lapsi syyllistää itseään vanhemman sairaudesta. Silloin lasta auttaa vanhemman kertoma tieto, ettei sairaus ole hänen syytään, eikä lapsen tarvitse olla koko ajan kotona katsomassa pärjääkö vanhempi", Niemelä kertoo.
Keskusteluissa tarkastellaan lasten vointia niin koulussa, kotona kuin harrastuksissa. Työtavalla voidaan tarttua vaikkapa koulukiusaamiseen kutsumalla koulusta esimerkiksi terveydenhoitaja tai opettaja yhteiseen neuvonpitoon.
"Pyrimme saamaan asiat kuntoon ajoissa, jotta lapselle ei tule kohtuutonta kuormaa kannettavakseen", Niemelä toteaa.
Menetelmien tarkoitus on toimia ennaltaehkäisevästi. "Emme lähtökohtaisesti oleta, että perheessä olisi mitään vialla. Tarjoamme vain perheille mahdollisuutta osallistua keskusteluihin", apulaisylilääkäri ja psykiatrian erikoislääkäri Sami Räsänen kertoo.
Työmenetelmät eivät ole uusia, vaan Stakes toi ne Harvardin yliopistossa Suomeen vuonna 2001. Mika Niemelän mukaan työntekijöiden kokemukset ovat olleet rohkaisevia, mutta nyt Oysissa tutkitaan, että malli todella toimii. Tulosten avulla kehitetään ja kohdennetaan työtapoja edelleen.
Niemelä ja Räsänen toivovat, että mallista kerrottaisiin hoitopaikoilla systemaattisesti kaikille vakavasti sairastuneille. Tutkimuksessa keskitytään perheisiin, joissa on 8-17-vuotiaita lapsia, mutta malli on käyttökelpoinen kaikenikäisille lapsille.
Niemelä ja Räsänen muistuttavat, ettei kyseessä ole hoito tai terapia.
"Tarkoitus on toteuttaa työtapoja vanhemmuutta kunnioittaen. Uskomme vanhempien kykyyn kertoa asioista, mutta neuvomme miten asioita kannattaa lähestyä. Samalla he saavat tiedon siitä, että apua on saatavilla myös silloin, jos omat paukut eivät riitä", Räsänen sanoo.