Virallinen Venäjä on ainakin toistaiseksi reagoinut yllättävän vaisusti siihen, että Suomen ulkoministeriön palveluksessa oleva työntekijä avusti huoltajuuskiistan kohteena olleen 5-vuotiaan pojan Venäjältä Suomeen. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Venäjä haluaisi kuulustella pojan isää ja pojan Suomeen kuljettamisessa avustaneita.
Reaktio on huomattavan maltillinen. Sen verran venäläisten viranomaisten pitää virkansa puolesta tehdäkin. Lapsen kuljetukseen kuitenkin osallistui diplomaattista koskemattomuutta nauttiva Suomen hallituksen virallinen edustaja.
Ilmeisesti pikkupojan tapaus on aiheuttanut huonoa omaatuntoa myös itänaapurin puolella. Venäläinen äiti vei pojan niinikään laittomasti venäjän puolelle reilu vuosi sitten. Raa`an maallisesti ajatellen tehtyjen rikkeiden määrä tämän tapauksen osalta on nyt tasoissa.
Venäjä ei ole liittynyt Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen eikä Suomella ja Venäjällä ole aihepiiristä kahdenvälistä järjestelyä. Oikeudellisesti kysymys on mutkikas.
Kaikkein tärkeintä kuitenkin on lapsen etu. Viisivuotiaan pojan täytyy saada mahdollisuus kasvaa rauhassa, huolimatta vanhempiensa epäonnistumisesta ja naapurivaltioiden diplomaattisista kommervenkeistä. Valtioiden keskinäisillä sopimuksilla ei ole lainkaan niin kiire kuin lapsen vanhempien keskinäisellä sovulla. Heidän on kyettävä järjestämään välinsä ensiksi.
Yhtään ainoaa salaista ja pelottavaakin rajanylitystä auton takakontissa ei enää tarvita.
paakirjoitus@kaleva.fi