Kasvatustieteen maisteri Eva Maria Raudasoja väittelee aiheesta "Koulutuksen paikallisen arvioinnin kehittämisprosessi Oulun kaupungissa 1997-2001" tänään perjantaina. Väitöstilaisuus on Oulun yliopiston Saalastinsalissa.
"Koulujen lakkautuspäätösten seuraamukset voivat olla hyvinkin vakavia. Talouden perusteella tehdään päätöksiä, joiden pitemmän aikavälin vaikutuksia on vaikea ennakoida. Valintojen pitäisi olla oppilaan kasvun ja kehityksen kannalta mielekkäitä", sanoo kasvatustieteen maisteri Eva Maria Raudasoja Oulusta.
Raudasojan tuoreessa väitöstutkimuksessa valokeilaan nousee monipuolisen arvioinnin tarve Oulun kaupungin koulutuksen kehittämiseksi. Koulutuksen hallinnon ja julkisen johtamisen lisäksi omat haasteensa löytyvät kasvatustieteille ja opettajankoulutukselle, josta johtaminen ja laajempien ilmiöiden tutkiminen lähestulkoon puuttuvat. Virkamieshallinnon ja ruohonjuuritason opetustyön välille pitäisi löytyä yhteistä aikaa oppilaan hyvinvointia ja kehitystä tukemaan.
Raudasoja näkee lapset nykyisessä päätöksenteossa kärsijöinä. Yksi nouseva ilmiö on verkko- ja etäopetus etenkin pohjoisessa Suomessa.
"On jopa ehdotettu, että joka päivä ei tarvitsisi koulumatkaa taittaakaan, jos meno yhteen suuntaan vie enemmän kuin kaksi ja puoli tuntia päivässä", Raudasoja tietää.
Oppilaat pitäisikin saada mukaan päätöksentekoon, sillä peruspalveluiden kehittämisessä oppilaan ääni ei kuuluu. Kuntien ongelmana on tiukkeneva talouden tahti, jolloin yhteiseen hallinnon ja opettajien väliseen keskusteluun siitä mikä on tärkeää ei löydy aikaa. Raudasoja näkeekin arvioinnin myös vallankäytön välineenä, jolla jaetaan hyvää toisille ja toinen jää ilman.
Arvokeskustelu tarpeen
Kunnissa tarvitaan Raudasojan mukaan perusteellista sosiaali ja terveyspalveluiden ja koulutuspalveluiden välistä keskustelua.
"Vuodeosastolla oleva vanhus vai pieni oppilas, kummalle päättäjä ratkaisee kunnan resurssit", Raudasoja kysyy. Hän perää avointa arvokeskustelua, jossa lapsen tulee saada oma äänensä kuuluviin.
Koulutuksen tuloksellisuutta arvioidaan sen mukaan, onko koulutukseen annetut rahat käytetty tehokkaasti. Esimerkiksi opettajien ajan ja tilojen mahdollisimman tarkka hyötykäyttö selviää lukujärjestyksen myötä. Oppikirjoja kierrätetään.
"Ei pitäisi tuudittautua Pisa-tutkimuksen hyviin tuloksiin: kansainvälisessä vertailussa eri maiden oppilaiden koulumenestymisessä Suomi on pärjännyt erityisen hyvin", Raudasoja varoittaa.