Ei ole yhtä oikeaa tapaa kohdata lapsettomuutta. Yksi käy läpi pitkän suruprosessin, toinen hyväksyy asian nopeammin ja kolmas ei pääse asian yli eikä ympäri.
Yksi haluaa kokeilla kaikki mahdolliset keinot, jotta lapsia tulisi. Toinen ei halua lähteä lapsettomuushoitoihin. Adoptio tuntuu yhden mielestä hyvältä, mutta toinen ei voi kuvitella sitä omalle kohdalleen. Lapsettomuus voi olla myös oma valinta.
Tahaton lapsettomuus riipaisee syvimpiä tunteita. Jokaisen kokemus on kuitenkin yksilöllinen, uskoo oululainen Piia Piippo. Hän on oman lapsettomuutensa kanssa jo sen verran sinut, ettei lapsettomuuden ajatteleminen vie kaikkea energiaa tai haittaa arkipäivän elämää.
Piippo onkin ryhtynyt vetämään Simpukka ry:n Oulun ryhmää, joka on juuri aloittanut toimintansa. Kyseessä on lapsettomien oma vertaistukiryhmä, jossa lapsettomuudesta voi puhua ilman, että tarvitsee selitellä.
"Siellä voi myös keskustella ilman syyllisyyden tunnetta", Piippo pohtii.
Lapsettomuus nimittäin koskee usein muitakin kuin vain lapsetonta itseään. On mahdolliset sedät, tädit, kummit, mummit ja ukit, joista ei tulekaan setiä, tätejä, kummeja, mummeja eikä ukkeja. Vaikka läheiset tukisivat lapsetonta kaikin tavoin, voi syyllisyys siitä huolimatta hiipiä herkästi lapsettoman ajatuksiin.
33-vuotias Piippo ja hänen puolisonsa tiesivät lapsettomuudesta jo suhteen alussa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että asian käsittely olisi ollut helppoa.
Luopuminen haaveesta vaatii ainakin jonkinasteista surutyötä. Halu saada lapsia on usein ihmisen vahvimpia tunteita.
"Se on meihin jotenkin niin syvälle rakennettu", Piippo miettii.
Kun lapsettomuuden käsittely oli alkuvaiheessa, tuntui Piiposta, ettei elämään mahdu yhtään mitään muuta. Ajatukset kiersivät yhtä ja samaa pientä piiriä. Se kävi ajan myötä raskaaksi. Oli tehtävä jotain.
Pariskunta teki yhdessä päätöksen, ettei rankkoihin lapsettomuushoitoihin lähdetä.
"Jossain vaiheessa se piti vain päättää. Se, että teki päätöksen, tuntui paremmalta, kuin ettei tee mitään päätöstä."
Piippo kuitenkin muistuttaa, ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Mieli voi muuttua, mutta ainakin tällä hetkellä lapsettomuushoidot tai adoptio eivät tunnu itselle sopivalta vaihtoehdolta.
Päätöksen jälkeen alkoi totuttelu ajatukseen loppuelämästä ilman lapsia. Suunnanvaihdos ei käy kädenkäänteessä, kun on ehtinyt jo nähdä mielessään haavekuvan: minusta tulee äiti, sinusta isä ja meistä perhe.
"Ja sitten kun ei tulekaan, mietitään, että noh, mihin me kaikki tämä aika sitten käytetään."
Piipolle oma perhe on tärkeä. Perhe sisältää jo pelkkänä sanana niin paljon arvostusta ja hyvää oloa. Lapsettomuuden vuoksi piti miettiä uusiksi sekin, onko pariskunta perhe.
Nyt tuntuu, että elämä soljuu jo mukavasti. Toisaalta yhtäkkiä saattaakin tulla päivä, jolloin täytyy ottaa takapakkia.
"Vaikka olisikin jo päässyt lapsettomuuden kanssa sinuiksi, tulee välillä hankalia päiviä."
Hankalina hetkinä Piippo yrittää keskittyä valoisiin mielikuviin. Lapsettomuus tekee monia asioita myös mahdolliseksi. Voi toteuttaa muita haaveita, kuten matkustella. Voi panostaa harrastuksiin, omaan hyvinvointiin tai kodin laittamiseen.
Lapsettomuutta ei juuri oteta esille kahvipöytäkeskusteluissa. Jos otettaisiin, voisi vastaanotto olla hämmentynyt.
"Siihen ei ole muidenkaan helppo reagoida", Piippo muistuttaa.
Joskus hyväntahtoinen small talk voi aiheuttaa lapsettomalle pahan mielen. Kyse ei ole välttämättä toisten vihjailuista tai suorista kysymyksistä. Tunteet voivat nousta pintaan ilman, että kukaan edes tietoisesti viittaa lapsettomuuteen.
Piippo ei halunnut jäädä loppuiäksi vellomaan suruun. Elämässä on kuin onkin muitakin asioita. Ihminen voi olla ilman lapsia onnellinen ihan yhtä lailla kuin onneton lasten kanssa tai toisin päin. Jos odottaa elämässä vain yhtä asiaa, jää tämä hetki herkästi elämättä.
Tulevaisuudessa on jotain, jota odottaa.
"Me ollaan mietitty tulevaisuutta ja tehty suunnitelmia. Siellä odottaa mukavia asioita."
Oman aikansa vie vanha maatila, jonka kunnostaminen on ikuisuusprojekti.
"Siihen menee kaikki vapaa-aika ja kaikki raha", Piippo nauraa.
Vastoinkäymisten myötä Piippo korostaa suvaitsevaisuutta.
"Meitä ihmisiä mahtuu tänne niin monenlaisia ja meillä kaikilla on omat ristimme. Kukaan ei pääse helpolla, eikä koskaan voi tietää, millaisia asioita on kenenkin taustalla."
Lapseton saattaa kuitenkin usein ajatella olevansa yksin ongelmansa kanssa. Niin Piippokin alussa ajatteli. Epäonnistumisen tunteiden velloessa mielessä hän tunsi olevansa ainoa.
Ja sehän ei pidä paikkansa. Arvioiden mukaan 100 000 hedelmällisessä iässä olevaa suomalaista on kohdannut tahattoman lapsettomuuden.
Lisätietoja vertaistuesta ja Oulun lapsettomien ryhmästä voi tiedustella Simpukka-yhdistyksestä: www.simpukka-yhdistys.fi.