Maa vapisi ja ärjyi, musta haiseva aalto iski ja sieppasi kenet halusi.
Näin lapset kuvailevat yli 20? 000 ihmistä Japanissa tappanutta maanjäristystä ja tsunamia kirjassa, josta on tullut Japanissa myyntimenestys.
Kirjan koonnut toimittaja Ken Mori kierteli maanjäristyksen jälkeen kymmenen kaupungin evakuointikeskuksissa, ja pyysi yhteensä sataa 5—17-vuotiasta lasta kirjoittamaan kokemuksistaan.
Haruna Sato, 7, menetti katastrofissa kaksi ystäväänsä: toinen hukkui ja toisen perhe muutti pois Saton tuhoutuneesta kotikaupungista.
—? Tsunami oli ahne, Sato kiteyttää.
Shota Kumagai, 10, muisteli päivää, jolloin paras ystävä saapui tilapäismajoitukseen katsomaan häntä.
—? Hän itki silmät päästään. Kun kysyin häneltä syytä, hän nyyhkytti: Olemme ystäviä. Ihminen, joka itkee sillä tavalla minun vuokseni, on todellinen ystäväni, hän kirjoittaa.
Kirjoituksissa on paljon hätää, synkkyyttä ja epätoivoa, mutta niistä heijastuu myös usko parempaan huomiseen.
—? Jätän hyvästit itkuiselle itselleni. Nyt tulen uskomaan siihen, että huominen kuuluu hymyileville kasvoille, pohtii Chiyo Yahata, 11.