Englantilainen kuvittaja Lauren Child pani kaiken vinksin vonksin luomalla uuden sukupolven Pepin. Astrid Lindgrenin kolmiosaisen Peppi-kirjasarjan ensimmäinen osa julkaistiin reilu kuukausi sitten Suomessa. Värikäs, uuden sukupolven Peppi Pitkätossu, on kaukana Ingrid Vang Nymanin hahmosta ja Olle Hellbomin elokuvien Pepistä, Inger Nilssonista.
Tossut sentään ovat vielä pitkät ja sukat, jotka tosin ovat vaihtuneet polvisukiksi, ovat eri paria. Paikattu essu puolestaan on vaihtunut kukkamekkoihin.
Peppejä on
moneksi
Teuvo Pakkalan koulun kolmasluokkalaiset olivat tiistaina tutustumassa Oulun kaupunginkirjaston Astrid Lindgren -näyttelyyn. Kaleva pyysi viittä lasta valitsemaan suosikkinsa neljästä eri Pepistä. Arvioitavana olivat Vang Nymanin, Childin ja kanadalais-saksalais-ruotsalaisen animaation hahmot sekä Nilssonin esittämä Peppi.
"Vanha Peppi on paras!" huudahtavat lapset empimättä. Tarkemmin mietittyään Onni Heikkinen, Ilmari Kaarre ja Ville Karlström päätyvät kannattamaan animaation Peppiä. Minttu Pajunen ja Lotta Heikkinen pysyvät kannassaan, että Vang Nymanin luoma pisamanaama on se oikea.
Kuin lasten-
ohjelman tyttö
Mintun mielestä vanha Peppi näyttää köyhemmältä kuin uusi, joka vaihtelee mekkoja varsin taajaan. "Minusta uusi Peppi muistuttaa yhtä lastenohjelman tyttöä, Sallaa (Samu ja Salla, myös Childin kuvitus) ja voin kuvitella, että sillä on samanlainen äänikin", hoksaa Lotta.
Onnin ja Ilmarin mielestä uusi Peppi näyttää hassulta, koska silmät ovat oudosti vinossa. "Herra Tossavainen on vielä tyhmemmän näköinen, mutta niin ovat myös Tommi ja Annika", lisää Ville.
Lapset eivät voisi edes kuvitella tottuvansa uuteen Peppiin. "Se on tosi huono", päättää Ilmari murskakritiikin.
Oikea on se
vanha ystävä
Kirjallisuuden opiskelija Myry Voipio on erikoistunut lastenkirjallisuuteen ja tutkinut Peppiä tyttösankarinäkökulmasta. Hänelle Peppi on jo pienestä pitäen tuttu.
"Olen aina tykännyt kauheasti Pepistä. Onhan hän maailman väkevin tyttö, itsenäinen ja aktiivinen tyttösankari, joka ei käytä pelkästään voimaa, vaan myös kieltä", hän luonnehtii.
Voipio on selaillut Childin kuvitusta ja lukenut Kristiina Rikmanin uuden käännöksen. Hänen mielestään Pepistä on tullut vähän terävämpi, ehkä jopa ilkeämpi. Esimerkiksi kahvikutsuilla uusi Peppi kiljuu itsekkäästi: "Minä ekana!", mutta Laila Järvisen suomennoksessa Peppi vain ryntää pöytään hei-huudon kera.
"Oikea on se Peppi, jota on vuosia lukenut. Se kuin vanha ystävä, sillä uuteen ei ole ehtinyt tutustua samalla tavalla. Minulle Peppi on aina rakentunut puheen kautta, mutta uusi kuvitus on hauska", Voipio arvelee.
Hänen mielestään suomennoksessa on joitakin kohtia, jotka ovat lähempänä alkuperäistä ruotsinkielistä tekstiä.
"Minua häiritsee se, kun puhutaan käännöksestä 2000-luvun lapsille. Silloinhan meidän ruveta päivittämään myös alkuperäistä, ruotsinkielistä Peppiä."
Tänään keskiviikkona kello 18 fil.yo Myry Voipio luennoi Peppi Pitkätossusta ja tyttöydestä Oulun kaupunginkirjaston lastenosastolla.