Kemin Oliver!-musikaalissa on mukana teatterin koko henkilökunta ja peräti 24 lasta. Useassa kemiläistuotannossa onkin yhteisöllinen tekeminen päässyt vuosien mittaan pintaan, mutta Oliverissa teatteri on silti ottanut aikamoisen riskin kiinnittämällä vuorotteleviksi nimiroolin esittäjiksi Paavo Partion (9 v.), ja Samuli Kakon (10 v.).
Ei siksi, että poikien osaamista sinänsä tarvitsisi epäillä, mutta lapset ovat lapsia. Mitä jos homma ei toimisikaan? Oliver on musikaalissa ehdottomasti keskeisin henkilöhahmo, jonka pitää osata laulaa, tanssia ja näytellä - täysillä, ja ilta toisensa perään.
Onneksi lapset ovat esimerkillisiä myös uskossa, ennakkoluulottomuudessa ja pelottomuudessa.
Ensi-illassa Oliverina nähty Samuli Kakko pani vanhalle kyynikolle jauhot suuhun ja kosteutta silmäkulmaan heti avauslaulussaan Missä rakkaus nyt on? Hän jatkoi samaan aseistariisuvaan tyyliin melkein läpi koko teoksen. Vapaata, pakotonta näyttelemistä ja sukkelaa liikkumista oli hauska seurata.
Koska muutkin esityksen lapsinäyttelijät edustivat suurin piirtein samaa tasoa, alkoi tuntua siltä, että jossakin Kemin laitamilla asustaa kokonainen laulava von Trappin sukukunta.
Tai sitten musiikinopetus on vain hyvissä kantimissa.
Muuten tätä Lionel Bartin 1960-luvulla säveltämää ja käsikirjoittamaa musikaalia ei olisi kannattanut lähteä Cameron Macintosh Ltd:ltä asiasta tehden vuokraamaan. Musiikki on toimivaa, mutta suomalaisessa kontekstissa kasvotonta näyttämöpötköä. Tekstikään ei tee dramaturgisesti oikeutta Dickensille.
Lähes poikkeuksetta, kun kaksi tai useampia aikuisnäyttelijöitä on yhtä aikaa laulamassa, alkaa myös yleinen epäpuhtaus ottaa korviin. Lapsille sen sallii eikä näyttelijöiltä ei voi mahdottomia vaatia, tietty, mutta todellisuudesta ei vain pääse katsomossa irti.
Oliverin tarina on patenttimaisen ennalta-arvattava, väliin suorastaan tunkkainen, mitä myös ylöspano kertaa vanhakantaisesti. Heräsi kysymys, että tällaisiako piirteitä esitysoikeuksien ulkomainen haltija niin tarkkaan valvoo, vai onko Kemissä luvan kanssa löysätty liikaa?
Näyttämöllä päästään parhaaseen vauhtiin lapsijoukon ollessa jossakin muodossa läsnä, ja nimenomaan Faginin koplan varasluolassa.
Reb Tevje -hahmoinen Jouni Tiitinen (Fagin) sentään häärii varasliigan johtajana lämpimin inhimillisin väreilyin ja Pauliina Kuusiston Nancyssä on elämän henkeä laulamisen ajoittaisesta hauraudesta huolimatta.
Jani Hendriksson Jack Dawkinsina alias Pitkäkyntenä kuuluu niin ikään esityksen raikkaisiin tuulahduksiin.
