Nykyään suuntaus on se, että lapset suljetaan yhteisön ulkopuolelle. Lapsivapaat häät, lomat, hotellit ja ravintolat yleistyvät. Kyseessä on yhteenkuuluvuuden, ilon ja rakkauden hukkaaminen.
Monet lapset ovat huonokäytöksisiä, koska vanhemmuus on hukassa. Tai laajemmin katsottuna: yhteisöllisyys on hukassa ja sen myötä yhteisön huolenpito ja vastuu yhteisön jäsenistä.
Vanhemmat ovat lapsen ensisijaiset kasvattajat, mutta koko yhteisön tukea tarvitaan. Lapsia kasvattaa koko kylä.
Kun lapsista välitetään, heistä kasvaa hyväkäytöksisiä ja he voivat olla kaikessa mukana. Lapset antavat ilon ja tarkoituksen elämään.
Ennen oli yleistä, että koko perhe vietti aikaa yhdessä. Lapset olivat mukana suvun ja lähipiirin juhlissa ja elämässä muutenkin kaikin tavoin.
Monissa Euroopan ja Välimeren maissa tämä yhteisöllisyys on säilynyt ja myös äitiyttä arvostetaan ihan eri tavalla kuin Suomessa. Siellä lapsi on kiinteä osa perhettä ja osallistuu kaikkeen.
Monissa maissa lapset asuvat myös lapsuudenkodissaan pidempään, koska vanhemmat haluavat olla mukana lastensa elämässä ja tukea heitä kaikin keinoin.
Talouskasvukeskeinen ajattelutapa on muuttanut yhteiskuntaa epäinhimillisemmäksi. Ihmiset kilpailevat keskenään sen sijaan, että puhaltaisivat yhteen hiileen koko yhteisön parasta ajatellen.
Nyky-yhteiskunnassa ne ihmiset ovat ”taakkoja”, jotka eivät tuota mitään, eli he eivät siis edistä talouskasvua. Monet nuoret syrjäytyvät ja vanhukset suljetaan laitoksiin.
Kehotus ”kotiäidit töihin” sisältää ajatuksen: vain kodin ulkopuolella tehty työ on arvokasta. Lapset, nuoret, vanhukset, työttömät ynnä muut työelämän ulkopuolella olevat nähdään menoeränä yhteiskunnalle.
Olemmeko pian ns. ”yhteiskunnan” varassa – vailla yhteisön tukea ja kontaktia kehenkään ihmiseen? Lokeroimme itsemme erilleen toisistamme, haemme elämäntarkoitusta rahasta ja tavarasta.
Matkustamme kauas, jotta voimme tuntea ystävällisten ihmisten läsnäolon – mutta oma lähipiirimme on meille vieras.
Lasten hoito ja kasvatus annetaan nykyään yhteiskunnalle, vanhemmat ohjataan työelämään ja harrastuksiin, sukulaiset kaikkoavat, muut läheiset ovat kiireisiä etsimään itselleen elämyksiä ja ”omaa aikaa”.
Kenellä on loppujen lopuksi enää aikaa ja energiaa olla läsnä lasten ja nuorten arjessa?
Monet nyky-yhteiskunnan ongelmat johtuvat yhteisöllisyyden katoamisesta. Ihmisellä ei ole hyvä olla yksin. Lisääntynyt pahoinvointi kertoo yhteisöllisyyden ja samalla rakkauden katoamisesta.
Ihmiset tukahduttavat rakkauden, ja tämä rakkauden puute näkyy yhteiskunnassamme monin tavoin.
Se on vahingoniloa, pahan puhumista ja juorujen levittämistä, tai sitä, että arvostelee tai käyttäytyy kärsimättömästi ja turhautuneesti muita kohtaan.
Häät ovat rakkauden juhla. Lapsille täytyy näyttää, että on hyväksyttävää ja tärkeää rakastaa, ja se tulisi osoittaa sekä kotona että laajemmassa yhteisössä. Lapset oppivat hyvin paljon esimerkistä. Pienet eleet – käden hellä kosketus, vanhemmat halaamassa toisiaan kotiin tullessaan – ovat hyvin tärkeitä.
Hyvä olo tulee läheisyydestä, rakkaudesta, myötäelämisestä. Se lähtee pienistä asioista: hymystä, ystävällisestä sanasta, halauksesta. Jokainen voi täyttää elämänsä rakkaudella ja myötätunnolla.
Jaettu ilo on moninkertainen ilo. Meidän olisi tärkeää luoda yhteiskunta, jossa kaikilla on hyvä olla.
Jaana Uolamo
Akaa
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.