"Miten Ruotsi voi pitää laittomasti nämä lapset", puuskahtaa lasten oululainen äiti. "Minusta tämä on ennenkuulumatonta. On toimittu välittämättä Haagin lapsikaappaussopimuksesta, siis jos lapsen kieli ja kulttuuri ovat vaarassa hävitä. Lapset on heti palautettava Suomeen."
Ruotsalaisen sosiaalilautakunnan ja sen puheenjohtajan päätöksellä alunperin huostaanotetut suomalaislapset olivat Ruotsiin luovutettaessa maaliskuussa 2005 kuusi- ja kolmevuotiaita. Nyt tyttö on kahdeksan ikäinen ja poika viiden. He ovat Suomen kansalaisia, toinen myös Ruotsin kansalainen. Heitä pidetään Haaparannalla.
"Minusta tämä on oikeusmurha", äiti sanoo painavasti. "Lasten äitiä ei olla kuultu Suomessa lainkaan, eikä hän ole saanut suullista käsittelyä."
Äidin puhetulva on lähes loputon. Hän puhuu siitä, että tapaus on yksityisoikeudellinen, ei hallinnollinen niin kuin sitä on käsitelty. Hän lainaa asianajajaansa, jonka mukaan Ruotsissa tehdyt ratkaisut eivät ole päätöskelpoisia. Äidin mielestä koko prosessi on hoidettu Suomen perustuslain vastaisesti, Suomen kansalaisia ei voi hänen mielestään siirtää omaisia kuulematta. Hän perää perheensä oikeusturvaa.
Äiti viittaa myös 31.12.2003 annettuun ennakkotapaukseen, jossa eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio totesi Tampereen poliisin menetelleen lainvastaisesti luovuttaessaan pikkutytön Ruotsiin, eikä hänen äitiään ollut kuultu.
Äiti on ollut yhteydessä kaikkiin mahdollisiin tahoihin, soitellut poliitikoille, oikeusministeriöön, ja myös patistellut asuinkaupunkinsa sosiaalipuolen virkamiehiä, joista osa saa huutia hänen puheissaan. Äidillä on lausuntoja, todisteita, mutta toistaiseksi byrokratia on jyrännyt hänet.
Mistä koko juttu on lähtenyt liikkeelle? Se jää epäselväksi. Lasten äitiä kohtaan on tehty Ruotsissa anonyymi ilmoitus, jonka mukaan hän olisi psyykkisesti sairas. Hän on hankkinut kaikki mahdolliset paperit ja selvitykset, joiden mukaan hän ei ole psyykkisesti sairas, eikä ole koskaan ollut esimerkiksi hoidossa.