Tabletit ja älypuhelimet (eli älylaitteet) ilmestyivät käsiimme alle 10 vuotta sitten. Sen jälkeen ne ovat valloittaneet arkemme nopeasti. Suomessa lähes kaikki lapset saavat älypuhelimen viimeistään koulun alkaessa.
Onko tässä ongelmaa? Älylaitteethan helpottavat yhteydenpitoa niin vanhempien kuin kavereidenkin kanssa, tarjoavat pääsyn internetin loputtomien tietolähteiden äärelle ja lisäävät esimerkiksi vammaisten ja vähemmistöön kuuluvien nuorten yhdenvertaisuutta. Sovellukset tarjoavat uudenlaisia mahdollisuuksia luovuuteen, oppimiseen, viihteestä nauttimiseen ja jopa jännittämistaipumuksen voittamiseen.
Ongelma 1: Älylaitteet uhkaavat lasten ja nuorten unta. Niiden sininen valo piristää ja vaikka ruudun himmentäisikin, monet älylaitteiden sisällöt kiihdyttävät mielentilaa, eikä uni tulekaan. Koska itsesäätelytaitojen kehitys on vielä kesken, kavereilta tulleita viestejä saatetaan lukea keskellä yötä. Kouluterveyskyselyn mukaan liian vähän nukkuvien nuorten määrä on kasvanut tasaisesti 2010-luvulla.
Ongelma 2: Älylaitteiden sovellukset koukuttavat. Sovellukset on tietoisesti rakennettu sellaisiksi, että lasten ja nuorten kehittyvien aivojen on lähes mahdotonta niitä vastustaa. Sosiaalisessa mediassa ”uutisvirtaa” voi selata loputtomiin ilman muistutusta ajan kulusta. Monissa ilmaispeleissä törmää säännöllisen epäsäännöllisesti ylimääräisiin palkintoihin, mikä on tutkitusti hyvin koukuttavaa. Suurissa verkkopeleissä joukkue pärjää paremmin, jos kaikki osallistuvat peliin yhtaikaa. Kuka silloin kehtaa jäädä pois?
Ongelma 3: Älylaitteet haittaavat keskittymistä. Suomalaiset aivotutkijat ovat havainneet, että jo pelkkä älypuhelimen saatavilla olo saa ihmiset levottomiksi. Puhelinta vilkuillaan kesken koulutöiden ja keskittymistä vaativan puurtamisen. Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että riski älylaitteisiin koukuttumiselle on suurin niillä lapsilla, joiden keskittymiskyky on muutenkin heikoin. Älylaitteiden rajoittamaton käyttö kouluissa voi olla osasyy siihen, että oppimiserot väestöryhmien välillä kasvavat.
Ongelma 4: Runsas älylaitteiden käyttö syrjäyttää muuta tärkeää toimintaa lasten elämässä. Älylaitteiden kuvakkeiden napauttaminen tai sivujen pyyhkäisy eivät kehitä hienomotoriikkaa kuten erilaiset askartelut ja käsityöt tai jonkin soittimen soittaminen. Älylaitteiden parissa istuessa myös liikunta ja elävä vuorovaikutus voivat jäädä tasapainoisen kehityksen näkökulmasta liian vähäisiksi. Runsas käyttö voi lisätä myös päänsärkytaipumusta, ärtymystä ja käytösongelmia, puhumattakaan tarkkaavaisuuden herpaantumisen aiheuttamista vaaratilanteista liikenteessä.
Ongelma 5: Älylaitteet altistavat sosiaalisen median varjopuolille. Lapsi tai nuori voi olla näennäisesti turvassa omassa huoneessaan, mutta silti tekemisissä ihmisten tai asioiden kanssa, jotka eivät ole hänelle hyväksi. Surullisin esimerkki tästä ovat erilaiset hyväksikäyttötilanteet. Samalla osa koulukiusaamisesta on siirtynyt älylaitteiden välityksellä tapahtuvaksi, jolloin koulun aikuisten on erityisen vaikea puuttua siihen. Älylaite etäännyttää tunnetasolla kiusaamisen ja vihapuheen kohteesta, jolloin käytös netissä on usein aggressiivisempaa ja ilkeämpää kuin kasvotusten.
Miten me aikuiset voimme ratkoa näitä ongelmia lasten ja nuorten rinnalla? Olennaista on jo se, että tiedostamme ongelmien mahdollisuuden emmekä jätä lasta tai nuorta yksin opettelemaan älylaitteen älykästä käyttöä. Aikuisen pidempi elämänkokemus ja rohkeus asettaa tarpeellisia rajoja ovat tarpeen.
Tuoreet tutkimustulokset osoittavat, että laitteilla vietettyä aikaa kannattaa rajoittaa unen, oppimisen, keskittymiskyvyn ja positiivisen mielialan turvaamiseksi. Eikä tarvita tieteellistä näyttöä perustelemaan, että älylaitteen parissa vietettyä aikaa kannattaa hillitä myös terveellisen ruokailun, liikunnan ja lapsen ja nuoren kehitystä tukevan vuorovaikutuksen mahdollistamiseksi.
Älylaitteille on aikansa ja paikkansa, mutta vuorokauden tuntimäärä on rajallinen. Silloin kun on tarkoitus tehdä jotain muuta, laite kannattaa pitää poissa näkyvistä.
Jokaisessa perheessä olisi hyvä olla joku älylaitevapaa tilanne tai paikka, jossa keskitytään muuhun yhdessä oloon. Mitä pienempi lapsi on kyseessä, sitä vähemmän hän älylaitteista hyötyy, ja sitä paremmin aikuisten tulisi olla perillä siitä, mitä lapsi laitteella tekee. Koulussakin älylaitteet kannattaa pitää repussa tai kaapissa silloin, kun niitä ei tarvita opiskeluun tai tehtävien tekemiseen. Lapset ja nuoret oppivat itsesäätelyä parhaiten aikuisten mallista.
Me suomalaiset hallitsemme sään mukaisen vaatetuksen. Siksi uskomme, että meidän on mahdollista löytää tasapaino myös älylaitteiden kanssa.
Silja Kosola on nuorisolääketieteen dosentti, Päivi Ruokoniemi on erikoislääkäri. He ovat toimittaneet tutkittua tietoa kokoavan kirjan Lapset, nuoret ja älylaitteet: taiten tasapainoon.