Jokaisella oli koululaisvitsikirja 1990-luvun alussa. Rakastunut ranskanperuna tai Merisairas turisti saatiin syntymäpäivälahjaksi tai kinuttiin lomareissun lukemiseksi.
Alun perin lastentarhaopettaja Pirkko-Liisa Tiitinen toivoi keräämästään vitsikirjan käsikirjoituksesta pientä lisätienestiä. Rahoilla olisi voinut päästä vaikkapa lomamatkalle etelän aurinkoon.
"En tiennyt, että käsikirjoituksesta poikisi elämänuran vaihdos", Pirkko-Liisa Perttulan nimellä kirjallisuutta tehtaillut kemiläinen toteaa.
Koululaisvitsikokoelmia tulee ensi vuonna täyteen kokonaiset 20. Laman aikana supersuositut kirjat eivät enää ole myydyimpien listojen vakionimiä, mutta tilausta silti riittää.
"Vähän väliä Otava ottaa vanhoista kirjoista uusia painoksia", Perttula sanoo.
Vitsikirjojen suosio ei selity kirjailijan mukaan pelkästään lasten lukemisella.
"Kyllä niitä juttuja ovat aikuisetkin kuluttaneet", Perttula arvelee.
Vitsikirjojen lisäksi Perttulalla piisaa tuotantoa. Muiden muassa kummitusjutut, aforismikokoelmat tai Kelvoton koululainen -sarja ovat pitäneet kirjailijan leivässä. Eikä tuotanto ole tekijänsä mukaan hiipumassa.
"Olen varmaan siitä harvinainen tapaus, että elän teoksillani, enkä apurahoilla", Perttula sanoo.
Hän uskoo, että taantuman jatkuessa huumoria taas kaivataan.