Kirjekuoret ovat iloisesti levällään pöydällä, ja pienet kädet näpräävät postimerkkejä ketterästi paikoilleen.
Kulmalan perheessä vietetään joulunalusaikaa. Kahdeksanhenkisessä perheessä se voisi olla tähän aikaan yhtä hermoilua, mutta elämä näyttääkin yllättävän rauhalliselta.
"Kyllä meillä joulustressikin tunnetaan", perheenäiti Mirja Kulmala nauraa. "Mutta eikö sellainen pieni stressi kuulukin jouluun? Joulun eteen haluaa tehdä työtä."
Petri Kulmala on todennut, että jos lapset ottaa mukaan puuhiin, joulustressi mukavasti hälvenee. Itse työ ei välttämättä käy sen kätevämmin, mutta yhteinen tekeminen tuo rauhaa ja läsnäolon tuntua.
Kaikista tärkeintä on asioiden hyvä suunnittelu. "Minä käyn esimerkiksi paperilla läpi joulun ajan ruokailut", Mirja Kulmala kertoo.
Tärkeää on osata myös luopua jostakin. "Esimerkiksi laatikot ostan tänä vuonna valmiina, tosin kotitekoisina." Sitten on niitä luovuttamattomia jouluaskareita. "Emme millään ole halunneet luopua joulukorttien tekemisestä, vaikka se saattaa stressata, jos jää viime tippaan."
Perheessä koetetaan raivata aikaa myös joululaulujen laulamiselle. Piparit leivotaan aina yhdessä.
"Jos toisille aletaan ärtyneesti tiuskia, on ilmassa joulustressin merkkejä. Silloin on parasta sytyttää kynttilä ja rauhoittua."Jouluaaton hienoin hetki tiivistyy Mirja Kulmalalla aaton ateriaan. "Huolet saavat siinä vaiheessa väistyä."
Varsinaisen jouluilon tuovat lapset. "Paju sai isoveljeltään lahjaksi viime vuonna hänen käytetyn superpallon. Sitä riemua!"
Joulun pyhät ovat rauhoittumisen aikaa. Kuukauden vanha Selina-vauva tuo olemuksellaan joulusanoman lähelle.