Pohjoisen teiden kamerakuvat päätyvät Oulun liikenneturvallisuuskeskukseen. Ylikonstaapeli Olavi Tunturi on tottunut huvittaviin selityksiin. Sakkopostilla palkitut tienkäyttäjät eivät aina taivu kohtaloonsa.
"Joskus valitusselostukset venyvät toiselle sivulle. Yksi yleinen selitys kuuluu, että lapset ovat räkättäneet takapenkillä, eikä nopeusmittaria ole huomattu katsoa", Tunturi hymähtää. "Ihmiset, jotka jaksavat sakoista vempuloida, ovat harvassa - onneksi."
Osa ihmisistä käyttää paljon energiaa kamerasakkojen välttämiseen. Kenties yleisin keino on GPS-tekniikan hyödyntäminen. GPS-laitteeseen voi ladata tiedot valvontatolppien sijainnista.
"Tämä on aivan laillista toimintaa", Tunturi myöntää.
Kilpikikkailu tai kaistan vaihtaminen ennen kameran kohtaamista ovat Tunturin mukaan turhaa pelleilyä. "Tällaiset tapaukset selvitämme kyllä."
Poliisin seula ei ole silti aukoton. Viime vuodelta on tapauksia yhä selvittämättä. Pimeiden kamerajuttujen lukumäärä pyörii "kymmenissä".
"Näissä tapauksissa kuljettajan henkilöllisyys on jäänyt hämärän peittoon. Mutta meillä on omat pakkokeinomme, jos ihminen haluaa edetä asiassa vaikeimman kautta", Tunturi muotoilee.
Kamerasakkojen suuri määrä ihmetyttää ylikonstaapelia.
"Onhan se korni tilanne, että valvonnasta ilmoitetaan teiden varsilla erikseen ja siitä huolimatta moni ottaa itselleen sakot."
Suomen teiden peltipoliiseja ei käy kateeksi. Kamerapönttöjä on sotkettu ja jopa ammuttu.
"Pohjoisessa ilkivalta ei kuitenkaan ole ongelma", Tunturi huomauttaa.