Jatkosodan siviiliveteraanit patistavat sotatoimialueelta karjaa kuljettaneita ihmisiä hakemaan heille kuuluvia etuuksia. Asia oli esillä tiistaina Taivalkoskella, kun jatkosodan siviiliveteraanit ja karjankuljettajat kokoontuivat yhteen. Taivalkosken seurakuntatalo oli täynnä jatkosodan siviiliveteraaneja.
Taivalkoski säästyi partisaani-iskuilta, vaikka monet pelkäsivät niitä. Taivalkoskelaiset joutuivat evakkoon Kestilän seudulle, jonne karja kuljetettiin mukana. Pahinta oli paluu kotiseudulle miinoitettujen alueiden läpi.
Taivalkosken Hutussa asunut Laila Saarela kertoo, että oli jatkosodan aikaan 14-vuotias.
"Isä oli kaatunut elokuussa ja meitä jäi seitsemän orpoa. Syyskesällä tuli ilmoitus evakkoon lähdöstä ja minä jouduin lehmien kanssa maantielle yhdessä tätini ja serkkuni kanssa", Saarela kertoo.
Matka Kestilän Väyrysenkylään oli pitkä ja vaivalloinen, reilut 300 kilometriä.
"Päivässä kuljimme kolmisenkymmentä kilometriä", Saarela muistelee.
Taloista saatiin lehmille heiniä ja iltaisin lehmät lypsettiin, kun saatiin ne sidottua puuhun. Sodan loputtua palattiin Huttuun takaisin Puolangan kautta.
"Oli kamalaa kun tiedettiin miinoituksista. Serkku tyttö menikin miinaan. Ne muistot saavat vieläkin kyyneleet silmiin", Saarela kertoo.
Laila Saarelalla on rintamaveteraanitunnus ja hän on saanut joka vuosi 10 päivän kuntoutuksen jossakin hoitolassa. "Olen hyvin kiitollinen siitä ja olen nauttinut tästä huomiosta" Laila hymyilee.
Kuusamolainen Viljo Kurvinen ei ollut yhtä onnekas. Hän oli vasta 11-vuotias, kun jouti lähteä kuljettamaan karjaa Kuusamosta kohti Utajärveä.
"Pitkin tietä taivallettiin ja meitä oli monen talon porukkaa ja karjaa tien päällä Vasikat karkasivat tämän tästä ja niitä me pienimmät jouduimme jatkuvasti etsimään ja paimentamaan. Paluumatkalla jouduimme jäämään karjan kanssa sukulaisten luo Taivalkoskelle. Kuusamo oli sotatoimialuetta, kaikki sillat oli poltettu, joten jäimme odottelemaan järvien jäätymistä. Umpihangessa taivalsimme sitten karjan kanssa kotiin", Kurvinen muistelee.
Kurvinen liittyi yhdistykseen heti kun se oli mahdollista ja on päässyt jo kerran kuntoutukseen. "Kyllä siinä tarkat paperit täytettiin ja todistajien tarkat lausunnot tarvittiin".
Taivalkoskella puhunut jatkosodan siviiliveteraanien puheenjohtaja Tyyne Martikainen on yksi partisaanien uhreista Savukosken Kuoskunkylästä. Näistä kokemuksista syntyi aikanaan ajatus perustaa yhdistys, joka ajaisi partisaanituhojen kohteeksi joutuneiden kylien asukkaiden sekä karjankuljetukseen osallistuneiden siviilien asioita. Yhdistys perustettiin vuonna 1999.
Yhdistyksen tarkoituksena on kiinnittää valtiovallan huomio siviiliväestön osuuteen sotatilan aikana. Yhdistys on ajanut korvausten saamista niin karjankuljettajille kuin partisaanien uhreille.
Naiset ja tytöt saivat rintamaveteraanitunnuksen jo vuonna 1978. Se oikeuttaa veteraanitukeen ja kuntoutukseen. Miespuolisten karjankuljetukseen osallistuneiden sekä partisaaniuhrien kuntoutuslaki tuli voimaan vasta vuonna 2005.