Sarjan avasi sunnuntaina 4. joulukuuta lehdessä ollut juttu Oulun kasvusta. Naapurilähiö-sarjassa kerrotaan kuudesta oululaisesta lähiöstä. Jutut julkaistaan viikonloppuisin. Kaukovainion jälkeen esitellään Lintula, Tuira, Intiö,
Rajakylä ja Kaijonharju.
"Kaukovainion alkuvuodet olivat toivorikasta, positiivista ja eteenpäin menevää aikaa", kertoo Martti Hannula. Hän on asunut Iris-vaimonsa ja perheensä kanssa Kaukovainolla vuodesta 1976. Uuteen kotiin muutettiin sopivasti jouluksi.
Kuuden asunnon rivitalossa oleva koti syntyi oman työn tuloksena, mutta ei suinkaan yksin ahertamalla. Nuorella asuinalueella riitti kodinrakennustöissä olevia.
"Joka päivä työpäivän päätteeksi menin rakennustyömaalle ja päivä jatkui iltamyöhään asti. Kun työmaa oli yhteinen, naapurit tulivat tutuksi", Hannula sanoo.
Kaukovainion ensimmäinen asemakaava on vuodelta 1963, koko aluetta koskeva asemakaava vahvistettiin vuonna 1965. Silloin alkoi alueen varsinainen rakentaminen ja kehittyminen.
1950-luvun alussa Kaukovainiolle oli rakennettu kaupungin vuokataloja varattomille kaupunkilaisille tilapäisasunnoiksi ja nykyisinkin toiminnassa oleva Hiirosen vanhainkoti.
Lasten asiat
yhdistävät
Hannulan mukaan lapset ovat olleet olennainen asia alueen palveluiden ja viihtyvyyden muodostamisessa. Lasten asiat saavat myös vanhemmat liikkeelle.
"Lasten asiat ovat isoja kysymyksiä", hän sanoo.
Samoilla linjoilla on myös toinen kaukovainiolainen, Oulun teknisen keskuksen johtaja Väinö Jounila.
"Siihen aikaan perheet olivat isompia, ja lasten kautta syntyivät myös naapuruussuhteet. Monen isän kanssa on seisottu luistinradan reunalla ja odotettu, kun pojat pelaavat jääkiekkoa", Jounila kertoo.
Kaukovainion oma koulu on rakennettu 1960-70-lukujen vaihteessa. Enimmillään oppilaita on ollut 900 ja koulua käytiin kahdessa vuorossa. Ensimmäiset tulivat koulunpenkille aamuksi, toiset illaksi.
Lisätiloina toimivat koulun pihalla olevat parakit.
Nyt Kaukovainion koulu odottaa perussaneerausta ja oppilaita siellä on kolmisensataa.
Lehdet kertovat,
mistä puhutaan
Alueen asukkaiden aktiivisuudesta kertoo sekin, että vielä 1980-luvun puolella Kaukovainion asioista kirjoitettiin kolmessakin eri julkaisussa.
Alueen oma urheiluseura, Kaukovainion kunto, kirjoitti omassa lehdykässään liikunta-asioiden lisäksi kouluun liittyvistä murheista.
1980-luvun alussa jutuissa tunteita herätti Poikkimaantien rakentaminen ja sen mahdolliset haittavaikutukset. Kaukovainiolainen-lehdessä koko tie julistettiin turhaksi hankkeeksi.
Kaukovainon julkilausumat
-lehdessä perättiin myös lähidemokratian toteutumista ja sen onnistumista alueella.
Myös liikunta on yhdistänyt kaukovainiolaisia. Iris Hannula muistelee talonyhtiöiden kilpailleen keskenään muun muassa hiihtoaktiivisuudesta. Asukkaiden merkinnät koottiin yhteen ja tilastot julkaistiin urheiluseuran lehdessä.
Kaikki palvelut
oli saatavilla
Niin Hannula kuin Jounila näkevät yhden suuren muutoksen ostoskeskuksessa tapahtuneiden muutosten kautta.
Aikaisemmin ostoskeskuksessa oli useiden eri pankkien palvelut ja tavallisia ruokakauppoja oli useampi. Lähiöbaarit olivat harvinaisempi näky siihen aikaan. "1970-80-luvulla kaupan palvelut olivat aivan toista kuin nykyisin. Kaupassa ei tarvinnut käydään lainkaan, vaan tavarat tuotiin suoraan kotiin, jos niin halusi. Joskus lihat saattoi ostaa suoraan kaupan kylmähuoneesta, missä ruhot roikkuivat", Jounila muistelee.
Toinen muutos näkyy omassa lähipiirissä. Naapurit ovat vaihtuneet, eikä heitä enää juuri tunne. Yhteenkuuluvuuden tunnetta ei enää ole ja elämä suuntautuu enemmänkin pois päin omalta asuinalueeltaan.
Hannulan mukaan ainoa asia, josta voisi vielä tarvittaessa pitää ääntä, on alueen hyvät ulkoilumahdollisuudet.