Jotain on pahasti pielessä, jos sairaaloiden rakentamista täytyy vauhdittaa kansalaiskeräyksin. Lasten tarpeisiin rahaa irtoaa, mutta kuka kantaa huolta muista?
Uuden lastensairaalan rakentamista Helsinkiin vauhditetaan hyväntekeväisyyskeräyksellä. Ei ole yllätys, että rahaa kertyy hyvin. Lastensairaalan tämänhetkiset tilat ovat kelvottomat. Kukapa ei heltyisi pienten, vakavasti sairaiden ihmisten tarpeiden edessä?
Myös Oulussa on väläytelty uuden lasten- ja naistensairaalan rakentamisen edistämistä hyväntekeväisyyskeräyksen voimalla. Asiaa selvitellään parhaillaan.
Jotain on kuitenkin pahasti pielessä, jos hyvinvointivaltion perustehtäviä palvelevia hankkeita ei saada toteutetuiksi normaalin demokraattisen päätöksenteon kautta julkisella rahoituksella.
Rahan kerääminen hyvään tarkoitukseen on kaunis ele. Sen varaan ei yhteiskunnan palveluita voida kuitenkaan rakentaa. Jos palveluiden rahoitus tapahtuu laajassa mitassa tällä tavoin, se johtaa palvelurakenteen vinoutumiin ja lisää epätasa-arvoa.
Hyväntekeväisyyskeräykset onnistuvat hankkeissa, jotka herättävät voimakasta myötätuntoa. Lapset ja heidän tarpeensa ovat tässä suhteessa erinomainen kohde. Keräyksen menestys on taattu.
Jos kansalaisia pitäisi saada luopumaan roposistaan itselleen vieraiksi kokemien julkisten palveluiden rakentamiseksi, raha olisi paljon tiukemmassa.
Hyväntekeväisyyskeräyksillä on historiassa oma paikkansa. Niillä vauhditettiin monia rakennushankkeita menneinä vuosikymmeninä, jolloin rahasta oli huutava pula.
Tällä tavoin alulle saatetut palvelut ovat ajan saatossa siirtyneet vähitellen yhteiskunnan vastuulle, ja niiden rahoitus on hoidettu verotuksella. Verovaroin on luotu hyvinvointiyhteiskunta, jonka tehtävänä on turvata kaikille yhtäläiset peruspalvelut.
Uuden lastensairaalan rakentaminen ei toteudu yksistään keräysvaroin. 160 miljoonan euron kustannuksista keräyksellä on tarkoitus kattaa 30 miljoonaa euroa. Lopusta vastaavat valtio ja sairaanhoitopiiri. Toimintamenot jäävät niiden harteille, myös silloin jos ne kasvavat.
Koska uuden lastensairaalan rakentamisen tarpeellisuudesta ollaan pitkälle yhtä mieltä, keräys toimii kuitenkin eräänlaisena protestina julkisiin palveluihin liittyvän päätöksenteon hitauteen.
Siihen on tietysti syynsä. Lastensairaaloita hallinnoivalla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirillä on kovat taloudelliset paineet. Niitä ei helpota vähääkään se, että sairaanhoitopiirin takana olevat kaupungit ja kunnat ovat rahapulassa.
Lastensairaalakeräys herättää ristiriitaisia tunteita.
Näkyvillä paikoilla keräyksen järjestäneessä säätiössä on ihmisiä, joiden taustayhteisöt kamppailevat aktiivisesti yhteisöjensä verotuksen alentamisen puolesta.
Verotuksen alentamisella on suora vaikutuksensa yhteiskunnan kykyyn suoriutua tällaisten palveluiden järjestämisestä.
Toisella kädellä ollaan ottamassa ja toisella antamassa. Ei voi olla oikein, että julkisten palveluiden rahoitus on joidenkin ihmisten aktiivisuuden ja armeliaisuuden varassa.