Lapsensa heitteille tai hoitamatta jättävät vanhemmat syyllistyvät sellaiseen vastuuttomuuteen, jota on mahdotonta hyväksyä. Tällaiset vanhemmat pitää saada miettimään käytöstään niinä hetkinä, kun ajatus kulkee selkeästi.
Alle 18-vuotiaiden kiireelliset huostaanotot ovat lisääntyneet rajusti Oulussa ja muissa suurissa kaupungeissa. Synkät luvut ovat osa ajan kuvan pimeää puolta. Suunta on ehdottomasti saatava käännetyksi. Yhteiskunnan pitää pyrkiä määrätietoisesti siihen, että vanhemmat muistavat vastuunsa.
Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset heijastuvat jokaisen aikuisuuteen. Turvattomuuden tunne jättää pahoja jälkiä. Niitä on vaikea, joskus jopa mahdoton, korjata. Sellaista perintöä ei kenenkään aikuisen uskoisi haluavan jättää lapsilleen. Kiireellisten huostaanottojen määrän kasvu kertoo kuitenkin päinvastaista. Alalla työtään tekevillä on yhä järkyttävämpiä kokemuksia kotikäynneiltään.
Alkoholin hinnan lasku tämän vuoden keväällä ei ainakaan helpottanut tilannetta, mutta huostaanottojen määrät olivat lähteneet kasvuun jo paljon aikaisemmin. Ilmeisesti perimmäinen syy onkin asenteiden yleisessä muutoksessa. Sukupuolten tasa-arvoistuminen merkitsee valitettavasti sitäkin, että naiset katsovat oikeudekseen ryypätä miesten tavoin. Jos kuitenkin vanhemmista kumpikin on tolkuttomassa tilassa ja pieni lapsi itkee pitkään nälissään ja märkänä, sekä isän että äidin pitäisi kyetä miettimään, toteutuvatko lapsen oikeudet. Hän on heikoin osapuoli.
Pelkästään alkoholin syyksi kiireellisiä huostaanottoja ei voi panna. Huumeiden käyttö hivuttautuu Suomessa yhä yleisemmäksi syyksi sekä rikostilastoissa että lasten laiminlyönneissä. Mikä vaarallisinta, myös huumeiden käyttöä puolustelevat puheenvuorot yleistyvät. Jokaisen niin ajattelevan on terveellistä perehtyä siihen, mistä lähtivät liikkeelle yhteiskunnan huostaan otetun lapsen vanhempien ongelmat. Useimmiten he aloittavat miedoiksi kutusutuilla huumeilla. Niistä on helppo lipsahtaa vanhempiin aineisiin. Alamäen jyrkentyessä ei enää löydy jarruja.
Varsinkin perheiden hajoamisten yleistyessä myös mielenterveysvaivat lisäävät huostaanottoja. Jos yksinhuoltajan mieli järkkyy, hänelle ei ole perheessä varahenkilöä. Kun suvun ja ympäristön turvaverkko harvenee tai häipyy, yhteiskunnan pitäisi pystyä tarjoamaan kotipalveluja. Niiden avulla voidaan tehdä myös ennaltaehkäisevää työtä. Se on aina edullisempaa kuin huostaanottoon edenneen solmun avaus.
Valistus ja kaikki muu ennalta ehkäisy onkin niin huostaanottojen välttämisessä kuin kaikissa muissakin lasten hoitoon liittyvissä vaikeuksissa erittäin tärkeää. Ennen lapsen syntymää annettavassa valmennuksessa on nykyistäkin selkeämmin puhuttava lasten oikeuksista sekä vanhempien vastuun tärkeydestä vaikeuksien kohdatessa.
Ongelmien keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, että vanhemmuus on yhä valtaosalle suomalaisia elämän kohokohta ja unelmien täyttymys. Lapsen tulo perheeseen antaa myös monille isille ja äideille aiheen ottaa itseään niskasta. Elämä saa paremman suunnan.
Jos vaikeuksia kuitenkin tulee, on hyvä muistaa, ettei kenenkään tarvitse jäädä murehtimaan omaa tilannettaan yksin. Jos yhteydenotto kunnan sosiaalitoimiston väkeen tuntuu vaikealta, kirkko ja lukuisat vapaaehtoistyötä tekevät järjestöt tarjoavat apuaan. Niiden olisikin syytä tuoda toimintaansa esiin entistä määrätietoisemmin.