Pääkirjoitus

Lapsensurmat todistavat särkyneestä Suomesta

Suomi on kärkisijoilla alle yksivuotiaiden lasten surmatilastoissa. Väli-Suomen lehtien Sunnuntaisuomalainen kertoi viikonvaihteessa, että Suomessa surmataan viisi lasta 100 000 lasta kohden vuosittain. Ruotsissa vastaava luku on 0,6.

Suomi on kärkisijoilla alle yksivuotiaiden lasten surmatilastoissa. Väli-Suomen lehtien Sunnuntaisuomalainen kertoi viikonvaihteessa, että Suomessa surmataan viisi lasta 100 000 lasta kohden vuosittain. Ruotsissa vastaava luku on 0,6.

Myös lasten pahoinpitelyt ovat valitettavan yleisiä. Sunnuntaisuomalaisen lainaamien lähteiden mukaan vanhemmat pahoinpitelevät 50 000 lasta Suomessa vuosittain. Luvut ovat rumia ja kertovat hyvinvointiyhteiskunnan siloisen kulissin takana olevan paljon pahoinvointia, vaikka Suomessa lapsen alkutaival on perinteisesti ollut varsin auvoinen äitiyspakkauksineen ja neuvolajärjestelmineen.

Pahoinpitelyjen ja surmatöiden taustalta löytyy alkoholia, päihteitä, mustasukkaisuutta, talousahdinkoa ja joissakin kohtaa välinpitämättömyyden aiheuttamia puhtaita vahinkoja.

Yllättävintä Sunnuntaisuomalaisen jutussa kuitenkin on se, että lapsensa surmaa useimmiten äiti. Kun näin on, hälytyskellojen pitää soida kovaa. Hyvinvointi-Suomen katse ei yllä kaikkiin niihin kulmiin, joissa apua tarvitaan. Kyse ei ole välttämättä edes rahasta, pelkkä vertaistuki saattaisi auttaa monen vanhemman vaikeimman yli ja murhenäytelmiltä vältyttäisiin.

Yhteisöllisyyden mureneminen on varmasti osasyy julmiin surma- ja väkivaltalukuihin. Ihmisten normaali kanssakäyminen on vähentynyt. Syitä kehitykselle voi arvailla.

Ne liittynevät uusiin tapoihin kommunikoida tapaamatta toinen toistaan ja työelämän kasvaneisiin vaatimuksiin.

Olipa taustalla mitä tahansa, lapsensurmat kertovat jonkin särkyneen, kun edes pienen ja viattoman olennon koskemattomuutta ei kyetä takaamaan.