Kuumana käyvässä päivähoitokeskustelussa on unohdettu lapsen näkökulma, sanoo Lastentarhanopettajaliiton puheenjohtaja Soile Oleander. Hän korostaa, että koti on lapsen keskeisin kasvuympäristö, mutta sen rinnalla voi olla myös muita tärkeitä paikkoja.
- Perheet ovat nykyään todella yksin. Lapselle on rikkaus, että hän voi olla mukana sellaisessa elämänpiirissä kuin päiväkoti. Siellä hän voi löytää pienet vertaisensa, leikkiä ja toimia hänelle tärkeiden asioiden kanssa, Oleander sanoo.
Myös tutkija Eeva-Leena Onnismaan mielestä keskustelussa unohdetaan kysyä, mikä on lapsen oikeus säännölliseen päivähoitoon ja viriketoimintaan.
- Suomessa, toisin kuin monessa muussa maassa, päivähoito nähdään lapsen sijaishoitona silloin kun vanhemmat ovat töissä. Tämä näkökulma korostuu enemmän kuin pedagoginen varhaiskasvatus, sanoo Helsingin yliopistossa soveltavan kasvatustieteen laitoksella työskentelevä Onnismaa.
Keskustelu päivähoito-oikeuden rajoittamisesta nousi pintaan pari viikkoa sitten valtiosihteeri Raimo Sailaksen lehtihaastattelussa. Valtiovarainministeriön ylimmän virkamiehen mukaan valtiolla ei ole varaa sellaiseen anteliaisuuteen, että esimerkiksi vauvaa kotona hoitava äiti voisi lähettää vanhemman lapsen kunnalliseen päivähoitoon.
Tänä päivänä jokaisella alle kouluikäisellä lapsella on subjektiivinen oikeus päivähoitoon.