Tuula-Maria Ahosen ja Jari Peltorannan vanhempi tytär muutti pois kotoa kolme vuotta sitten, nuorempi tänä kesänä. Esikoisen muutto oli äidille pieni järkytys, koska hän oli luullut tyttären asuvan kotona opiskelun alussa säästääkseen rahaa.
Aika pitkään tuntui siltä, kuin nelihenkisestä pöydästä olisi lähtenyt yksi jalka pois, Tuula-Maria kuvailee. Kun tytär tuli käymään, pöytä eheytyi. Nuoremman tyttären lähtöön Tuula-Maria tuntee sopeutuneensa paremmin.
"Tässä pitää nyt kasvaa aikuisten lasten äidiksi, uuteen identiteettiin. Luopua siitä äitiydestä, mitä oli, kun lapset asuivat kotona lapsina ja nuorina."
Tuula-Maria pohtii, että nyt on aika etsiä itseään yksilönä ja uudenlaista parisuhdetta. Näihin aikoihin asti perhe ja lapset ovat tuntuneet ensisijaisilta.
"Pääsimme aviomiehen kanssa hyvään alkuun, kun menimme heti nuoremman tyttären lähdettyä Valamon luostariin parisuhdekurssille."
Jari Peltoranta sanoo olleensa muutaman päivän melko hämmentynyt ja poissa tasapainosta kummankin lapsen muuttaessa, vaikka toisaalta kumpikin oli käytännössä tehnyt henkistä muuttoa pitempään.
Jo pari kuukautta aikaisemmin tuntui siltä, että kodissa asui nuori aikuinen, joka eli täysin omaa elämäänsä muusta perheestä irrallaan.
"Kumpikin muutto herätti kaihoa", Jari tiivistää tuntemuksensa. Samanaikaisesti hän tunsi tyytyväisyyttä siitä, että lapset lähtevät pesästä pärjäävinä ja asiat kunnossa. Isä saattoi olla ylpeä siitä, että vanhemman tehtävä oli hoidettu kunnialla siihen pisteeseen.
Ensimmäisen lapsen muutto oli Tuula-Marian mielestä vaikeampaa, koska silloin joutui kohtaamaan lasten lapsuudenperheen hajoamisen.
"En koskaan etukäteen miettinyt tätä tulevaisuutta. Elin päivä kerrallaan nykyhetkessä, kuvittelin ja toivoin varmaan jollakin tasolla, että perhetodellisuus jatkuisi aina samanlaisena."
Tuula-Mariaa on auttanut keskustelu asioista aviomiehen ja muiden saman kokeneiden kanssa. Hän on myös ehdottanut seurakunnalle, että se järjestäisi tyhjän pesän vanhemmille oman vertaistukiryhmän.
Tyhjän pesän käsite on riipaiseva ja kuvaa hyvin sitä, miten iso asia lapset ovat elämässä. Onko pesä kuitenkaan tyhjä, jos sinne jäävät vielä vanhemmat, kysyy psykologi Hannele Törrönen.
Hannele Törrönen ei osaa sanoa, kriisiytyvätkö parisuhteet ja lisääntyvätkö avioerot nimenomaan tyhjenevän pesän vaiheessa.
Nykyään varttuneet keski-ikäiset ja seniori-ikäisetkin ovat vapaampia tekemään ratkaisuja kuin ennen.
"Toisaalta tietoisuus omasta vanhenemisesta antaa armoa sietää toisen kummallisuuksia, ja aletaan arvostaa yhteistä matkaa", kuvailee Törrönen.
Jos suhde on pahasti pielessä, voi tulla tarve irtaantua lopullisesti kertaheitolla. Vanheneminen ja lasten lähteminen voi tuottaa myös kriisin, jossa päätäpahkaa lähdetään uuteen suhteeseen.
Jos tilanne huolestuttaa kovasti, Hannele Törrönen kehottaa miettimään, mistä oikeasti on huolissaan - itsestään vai lapsestaan - ja miten reaalisia huolet ovat.
Lapsi tarvitsee tukea ja rohkaisua elämän opettelemiseen omin voimin. Aikoinaan lapsen kanssa jaettiin se ilo, kun hän otti ensimmäiset askeleensa. Nyt on aika iloita siitä, että lapsella alkaa uusi elämänvaihe - ja muistuttaa häntä siitä, että ovi on auki kun tukea tarvitaan.