Oulu "Lapset ovat joka paikassa lapsia, mutta sairaus tekee heistä ehkä haavoittuvampia. Siksi pitää olla koko ajan tuntosarvet herkkinä, että lapset saavat olla juuri sitä mitä ovat. Lapset eivät yleensä murehdi sairautta, mutta meidän pitää huomioida se ja ymmärtää, mitä he jaksavat", sanovat lastenohjaajat Auli Kipinä ja Pia Vaarala.
He työskentelevät seurakunnan päiväkerhojen lastenohjaajina Oysin lasten- ja nuortenosastoilla. Yhdessä lastentarhanopettaja Mervi Rauatmaan kanssa he ovat järjestäneet lapsille ja heidän vanhemmilleen päiväkerhotoimintaa eri osastoilla yli kahden vuoden ajan. He kiertävät osastoilla 11 eri pisteessä kahdesti viikossa.
Aikaa varataan tunnista kahteen, jotta lapset saavat leikkiä rauhassa ja vanhemmat voivat halutessaan sillä aikaa hoitaa muita asioita tai olla mukana leikkihetkessä. Lapsia on mukana vaihtelevasti, toisinaan vain pari, toisinaan taas leikkihuoneen täydeltä.
Päiväkerhotyö lastenkengissä
Päiväkerhossa touhutaan muun muassa leikkien, laulujen, nukketeatterin ja pelien parissa. "Leikkiä, musiikkia, tarinoita, askartelua. Ihan sitä normaalia lapsen elämää tuodaan tänne sairaalaelämän keskelle", Vaarala sanoo. He ovat varmoja, että leikin ja ilon kautta lapset saavat voimia jaksaa joskus raskaitakin sairaalakokemuksia.
Lapset osaavat elää ja iloita tässä hetkessä, eivätkä liikoja murehdi menneitä tai tulevia, Vaarala muistuttaa. "Touhuaminen helpottaa tunteiden käsittelyä, jos tulee ongelmia. Niistä voidaan sitten puhua."
Toiminnassa on mukana myös kristillistä kasvatusta, joka vaihtelee esimerkiksi kirkkovuoden tapahtumien mukaan. "Täällä eletään todeksi lähimmäisyyttä ja välittämistä."
Ilo auttaa jaksamaan ja se näkyy. "Positiiviset elämykset korvaavat negatiivisia kokemuksia, kun niitä on riittävästi", vakuuttaa Rauatmaa kertoen eräästä tutkimuksesta, jonka mukaan myönteiset kokemukset ovat eduksi parantumiselle.
Samaa sanoo kemiläinen Eero Kvist, joka on useita kertoja ollut Oysissa pian kolmevuotiaan poikansa Artun hoitojen takia. "On hyvä, että on tällaista toimintaa ja aina ollaan mukana, kun täällä sitä on. Arttu tykkää tulla heti, kun näkee että täällä on tätä toimintaa", Kvist kertoo.
Tällä kertaa mukana oli myös Artun isosisko Aliisa, joka innokkaasti leikki ja lauloi päiväkerhon vetäjien kanssa. Siskon mukana olo sairaalassa helpottaa myös Artun jaksamista, Eero Kvist kertoo. "Kun monet lapset ovat sairaalassa pitkiäkin aikoja, täällä saa kavereita ja saa olla lapsi", Vaarala ja Kipinä painottavat.
Lasten ja nuorten päiväkerhotoiminta sairaalahoidossa oleville lapsille on varsin uutta. Rauatmaan mukaan esimerkiksi Englannissa sairaaloissa on moninkertaisesti enemmän lastentarhanopettajia ja lastenohjaajia, joiden työ niveltyy olennaiseksi osaksi hoitotyötä. Suomessa lastentarhanopettajia työskentelee Rauatmaan tietojen mukaan vasta parikymmentä. Oysin lasten- ja nuortenosastolla on kaksi lastentarhanopettajaa ja kaksi askarteluohjaajaa seurakunnan lastenohjaajien lisäksi.
He tekevät läheistä yhteistyötä sairaalan hoitohenkilökunnan kanssa. "Toivottavasti yhteistyötä voidaan vielä kehittää esimerkiksi työvuorojen osalta", Vaarala ja Kipinä pohtivat.
He pitävät tärkeänä myös työnohjausta, sillä työssä on mukana vahvasti tunteet. Työnohjauksessa saadaan välineitä tunteiden ymmärtämiseen, jotta jaksaa jakaa tunteita lasten ja vanhempien kanssa.
"Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja jaettu suru on puolitettu suru", Vaarala muistuttaa päiväkerhon arkipäivästä.