Oulu Oulun seudulla asuva neljän lapsen äiti Mari (nimi muutettu) on sairastanut rintasyöpää 17 vuotta. Murrosikäisissä lapsissa äidin välillä aktivoituva sairaus näkyi pitkään epävarmuutena ja varovaisuutena.
"Lapsista tuntui, että äitiä ei saanut suututtaa, eikä itse saanut juonitella tai näyttää tunteitaan. Äitiä piti kohdella jotenkin hellävaroen", Mari kertoo.
Sairaalasta ehdotetut perheistunnot tuntuivat heti sopivilta Marin perheelle. Nykyään 14-, 16-, 18-, ja 20-vuotiaat lapset ja Marin puoliso ovat olleet interventiossa mukana puolitoista vuotta.
"Jonkin verran puhuimme sairaudestani aikaisemminkin. Silti mietin monesti, mitä lapset ajattelevat, pelkäävät ja tuntevat. Sitä on vaikea kysyä lapselta", Mari muistelee.
Istunnoissa kävi ilmi asioita, joita vanhemmat eivät olleet osanneet lainkaan ajatella.
"Mietin, olinko missään vaiheessa sanonut, että tämä on parantumaton sairaus. Lapset olivat huomanneet, että sairautta pystytään hoitamaan, mutta eivät välttämättä tienneet, että se ei parane."
Perheistunnoissa selvisi myös, että lapset olivat jutelleet äidin sairaudesta ystäviensä kanssa. Se helpotti Marin omaa oloa.
Interventio toi kotiin avoimemman ilmapiirin. Nyt kotona uskalletaan kysyä, miksi äiti on alakuloinen tai mitä hoidossa sanottiin.
"Myös minun hiuksettomasta päästä pystytään jo juttelemaan huumorilla, eivätkä lapset häpeile sitä kavereille", Mari kertoo.