Rehellisesti ja suoraan, on traumapsykoterapeutti Päivi Saarisen neuvo vanhemmille, jotka miettivät, kuinka lapsille pitäisi kertoa Myllyojan sieppauksesta.
"Lapsille täytyy antaa ohjeita tällaisten tilanteiden välttämiseksi. Eli perusohjeet, ei saa ottaa karkkia, ei saa lähteä vieraiden mukaan ja niin edelleen", Saarinen kertoo.
Lisäksi aikuisten on hyvä tietää pedofiilien toimintatavoista. "Yleensä he toimivat pitkällä aikavälillä ja lähestyvät lapsia pikku hiljaa. Niin pyritään voittamaan lapsen luottamus. Sieppaukset ovat onneksi harvinaisia."
Alle kouluikäisten kanssa Saarinen neuvoo vanhempia puhumaan asiasta yleisellä tasolla. "Voi kertoa, että on olemassa lapsille vaarallisia aikuisia. Yksityiskohtiin ei tarvitse mennä. Aikuisten täytyy koko ajan tietää, missä lapsi on."
Ala-asteikäisten kanssa Saarinen antaa jo enemmän liikkumavaraa. Lukutaidon myötä lapsella on jo enemmän tietoa asioista.
"10-vuotiaalle kertoisin, että voidaan näyttää pornofilmejä ja voidaan koskea omille alueille eli pimppiin ja pippeliin. Neuvoisin, että kaikki, mikä tuntuu pahalta, on väärin. Jos lapsi on kasvanut terveessä perheessä, niin kyllä hän erottaa intiimisuojan rajat", Saarinen toteaa.
Murrosikäisille voidaan puhua jo raiskauksista. Yläasteikäisille seksuaalisuus on jo tuttua, joten heitä pitää muistuttaa turvallisuustekijöistä.
Ammattiapu auttaa toipumaan
Pedofilian uhriksi joutuminen aiheuttaa vakavan traumatisoitumisen. Toipumiseen vaikuttaa lapsen sen hetkinen historia eli ympäristön turvallisuus, kiintymyssuhteiden laatu ja ammattiapu.
"Mitä vaikeampi tausta ja mitä vähemmän suojelevia tekijöitä, sitä vaikeampi trauma", Saarinen sanoo.
Tapahtumaa ei saa vähätellä eikä kieltää, ei tapahtumahetkellä eikä myöhemminkään, jos se nousee taas esille. "Traumoista voi aina toipua. Aikaa on vaikea arvioida, mutta toipua voi", Saarinen sanoo.