Suomalaisten innostus ja kiinnostus sukututkimukseen on lisääntynyt jatkuvasti. Monet ovat löytäneet sukututkimuksesta mielenkiintoisen harrastuksen, jonka kautta etsivät omia juuriaan ja sukunsa juuria jopa satojen vuosien takaa.
Vaikka sananlasku sanoo, että joissakin asioissa suku on pahin, sukua kuitenkin etsitään silläkin uhalla, että sieltä saattaa paljastua millaisia sukulaisia tahansa. Juuria etsitään, kun halutaan lisätä ymmärrystä siitä, mistä minä tulen, kuka minä olen ja minne olen mahdollisesti matkalla.
Sukujen kesäiset sukujuhlat kertovat myös ihmisen luontaisesta tarpeesta kuulua vanhempiinsa, sisaruksiinsa ja sukuunsa ei vain sukupuun välityksellä vaan myös arjessa. Tätä taustaa vasten tuntuu pinnalliselta hedelmöityshoitolain yhteydessä käyty keskustelu, että ihmiselle ikään kuin yleensäkin riittäisi se, mitä hänellä tässä ja juuri nyt on. Kun ihmiset haluavat tietää suvustaankin, niin miksi he eivät haluaisi tietää biologisesta isästään tai vanhemmistaan?
Lapsen oikeus saada tietää biologisen isänsä henkilöllisyys näyttää ainakin keskustelussa jääneen paljolti syrjään lesboparien hedelmöityshoito-oikeutta puolustettaessa. Kiistelyä on käyty siitä, ovatko lesboparit yhtä sopivia vanhemmiksi kuin heteroparitkin, ikään kuin se olisi joillakin kaavoilla osoitettavissa.
Hyvää vanhemmuutta tuskin voidaan arvioida perhemuodon tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Selvää on kuitenkin, ettei äiti voi olla isä eikä isä äiti. Vaikka lapsella olisi rakastava ja turvallinen koti, siitä huolimatta lapsi voi tuntea sydämessään kaipuuta ja ikävää biologisiin vanhempiinsa. Vaikka ihminen viisaudessaan pyrkii näpelöimään melkein mitä aluetta tahansa, se ei pysty kumoamaan sitä, että veri on sittenkin usein vettä sakeampaa.
Useissa televisiodokumenteissa on kerrottu ihmisistä, jotka ovat viimeistään keski-iässä tai vanhempina etsineet suorastaan epätoivoisesti oikeaa isäänsä.
Hedelmöityshoidolla syntyneen tanskalaisnaisen biologisen isän etsinnästä kertova dokumentti oli vaikuttava ja syvältä koskettava. Nuori nainen oli pääsemässä isänsä jäljille, mutta isäksi luultu kuoli aidsiin eikä isyyttä voitu selvittää enää dna:n perusteellakaan. Dokumentti kertoi riipaisevasti sen, miten yksilön kannalta perustuvaa laatua olevista asioista päätetään silloin kun päätetään hedelmöityshoitolaista. Alkuvuodesta esitetty dokumentti voitaisiin uusia nyt, kun eduskunta päättää parikymmentä vuotta vireillä olleesta laista.
Jos hedelmöityshoitolaki hyväksytään, niin siinä on ehdottomasti turvattava myös lapsen oikeudet. Oikeus tietää biologisen vanhempansa henkilöllisyys on vähintä, mitä pitää tehdä.