Koillismaa on vuosien mittaan joutunut aina erikoiseen osaan kun on päätetty valtion varojen jaosta. Kainuun ja Lapin selviämisestä on murehdittu iät ja ajat, mutta kahden alueen välimaastoon jäävä ylänkö on jäänyt keskusteluissa aina väliinputoajaksi, vaikka elinolot ja ongelmat ovat aivan samat.
Valtion tukiaisista ei tarvitse enää taistella, mutta nyt vastaavalla tasolla pyörivä keskustelu on alkanut siitä, mihin vedetään Lapin raja. Aihe ei ole uusi, sillä teemasta kiivailtiin jo 2008. Matkailullisesti täysin samoista lähtökohdista ponnistavaa Kuusamoa kaavailtiin vajaat pari vuotta sitten Lapin kanssa markkinoinnissa yhteiseen rintamaan. Tuolloin suunnitelmat kaatuivat suurten lappilaisten matkailukeskusten vastustukseen. Kahtiajakoa ei ymmärtänyt edes siihen aikaan Lapin maaherrana toiminut Timo E. Korva, joka syytti oman maakuntansa väkeä vanhasta kyläpolitikoinnista.
Suoraan sanaillut Korva osui arvostelussaan koko ongelman ytimeen. Lappi-keskustelu kertoo valitettavasti vain matkailualan pikkusieluisuudesta, vaikka nopeasti kansainvälistyvältä alalta pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä eniten avarakatseisuutta.
Puheet siitä, että markkinointirintaman laajentaminen turmelee vaivalla rakennetun Lappi-brändin tuntuvat keinotekoisilta. Pohjois-Suomen matkailussakin ne ajat on jo eletty, jolloin vahvin tuotemerkki oli joikaaminen ja naamojen nokeaminen.
Matkailussa on puhuttu iät ajat siitä, miten tärkeää on ymmärtää markkinointia laajemmin. Yksittäisissä kunnissa riideltiin vielä reilut kymmenen vuotta sitten yhteismarkkinoinnista pienissä ympyröissä. Tuolloin veturiyritykset yrittivät saada pienetkin, alueelle houkutelluista matkailijavirroista hyötyvät yritykset, kantamaan kortensa kekoon kalliiden markkinabudjettien maksajiksi. Vaati vuosien asennemuokkausta ennen kuin kaikki saatiin oivaltamaan, että yksittäisen yrityksen sijaan tärkeämpää on saada alue näkymään laajemmin.
Lappi-keskustelussa on pohjimmiltaan sama tilanne. Koko matkailuelinkeinon kannalta rajoista kiivaileminen on turhaa, sillä tärkeintä kaikille keskuksille on se, että entistä suurempi osa kansainvälisistä matkailijoista saadaan tulemaan pohjoisille alueille. Kisa turisteistakaan ei ole ainakaan vähenemään päin, siksi markkinointiin olisi pystyttävä valjastamaan entistä suuremmat voimat.
Finnaviassa ja Matkailun edistämiskeskuksessa asiaa on osattu katsoa onneksi jo vähän laajemmin. Esimerkiksi Ivalon, Kemin, Kittilän, Rovaniemen, Enontekiön ja Kuusamon kenttiä markkinoidaan Lapland Airports -tuotemerkin alla.
Ulkomaalaisen matkailijan silmissä on yksi hailee, mihin Lapin raja tiukasti vedetään. Ja riittäähän tätä, maailmalta katsottuna Jumalan hylkäämää kairaa vielä muissakin maissa.
Rohkeimmat visionäärit heittivät jo pari vuota sitten ajatuksen, pitäisikö kansainvälisessä markkinoinnissa Lapin kauppa-aluetta laajentaa valtakunnan rajojen ulkopuolellekin. Kenen brändiähän silloin loukattaisiin?
***
Asekeskustelu luiskahti lopullisesti metsään puoliautomaattiaseiden lunastusesityksen jälkeen. Yhden totuuden maassa ei vieläkään ymmärretä perusasiaa: koulusurmilla ja aseharrastuksella ei ole mitään tekemistä keskenään.