Tom Engblomin Esine - maisema galleria Napassa Rovaniemellä 11.2. saakka.
Lapin maisema on kuvataiteissa niin kaluttu aihe, ettei siitä kuvittelisi irtoavan enää mitään uutta. Mutta toisin on, Tom Engblomin Esine - maisema -näyttelyn teokset tuoreuttavat tavan käsitellä maisemaa. Engblomin luontonäkymä ei siirry totutusti kaksiulotteiseksi illusoriseksi kuvapinnaksi, vaan rakentuu erilaisista esineistä ja niiden tuottamista mielikuvista.
Näyttelyssä on kolme tekijän asetelmiksi kutsumaa kokonaisuutta. Tuttua on Engblomin tapa käsitellä puuta taidolla, mutta ennen hiljaiset työt ovat nyt saaneet moottorivoimaa. Kierrätyskoneiden osat tuottavat puhkua ja puhinaa, revontulia ja tunturin tuulta.
Ensimmäisenä ovensuussa on Sekametsä (korkea - matala). Sen näyttelyluetteloon kirjatut ainekset, pihlaja, mänty ja koivu, tuottavat jo luettuna mielikuvan metsästä.
Työn elementit sijoittuvat eri korkeuksille metsän tapaan, mänty on merkitty parkinpalalla ylimmäksi.
Seinälle ripustetut pahkakuppimaiset möykyt ja siro kolmijalkainen tuulikone muodostavat teoksen Sokeripilviä. Sokerilumi leijailee alas ja kinostuu seinän viereen.
Tuulen jälkiä maisemassa ei ole kuvattu, tuuli itse on kutsuttu paikalle.
Yritys Lapin maisemaksi levittäytyy lattiatasoon. Se ei naapureihinsa verrattuna ole visuaalisesti yhtä kiehtova sähköjohtovyyhteineen ja pölynimuriletkuineen, mutta työn idea iskee.
Tässähän on tuotteistettu Lapin maisema, tilaisuus takuuvarmaan luontokokemukseen. Kaikki tarpeellinen on mukana: kattoon ja seinille valoja heijastava revontulikone, ilmatoiminen ääni-instrumentti tunnelmointiin, tyhjästä täydeksi pullistuva poronnahkasäkki eläinkuntaa esittämään.
Hitaasti syntyvän kokemuksen paketoiminen vartin mittaisiin elämysteollisuusannoksiin saa teoksessa osuvaa kritiikkiä.
Luontosuhteen rakentumisen vaatima aika vertautuu Engblomin tapaan työstää materiaaliaan huolella. Työprosessin aika on myös ajatusaikaa ja näkyy lopputuloksesta.
Engblomin töissä käsitteellinen, vaikeakin sisältö toimii katsojan omien oivallusten syntymisen ilon kautta. Töitä ei ole pakko yrittää käsittää otsa rypyssä, niihin voi hypätä mukaan ihan leikillään.