Lapin ja Kainuun väestökehitys jatkuu huonona. Toiveita muutoksesta on elätelty, mutta todellisuus kertoo toista. Pohjoisessa vain
Oulun seutu vetää.
Vuosi vuoden jälkeen väestötilastoissa Kainuu on ollut suhteellisesti eniten asukkaitaan menettävä maakunta. Vuoden 2006 aikana tuo kehitys on taas kiihtynyt. Väkiluvun muutos meni jo yli prosentin miinukselle, toisin kuin muutamana edeltävänä vuonna.
Lisäksi Kajaani oli koko maan ainoa maakuntakeskus, joka viime vuonna menetti asukkaitaan. Kaikkialla muualla edes maakunnan keskuskaupunki on ollut plussalla, vaikka alueen luvut näyttäisivät miinusta. Ilman Sotkamon lievää nousua kaikkien Kainuun kuntien väkiluvut olisivat olleet miinuksella.
Joulun alla Kalevan haastattelussa kehittämisyhtiö Kainuun Etu Oy:n toimitusjohtaja Antti Toivanen esitti huoltaan siitä, että pahenevasta työvoimapulasta on muodostumassa Kainuun kehityksen jarru. Monet maakunnan yritykset ovat kasvussa, ja kaivoshankkeiden odotetaan lähivuosina tuovan satoja uusia työpaikkoja.
Samaan aikaan poismuutto tuntuu vain kiihtyvän. Kun koko maakunnassa on asukkaita enää vähemmän kuin Kuopion kaupungissa, ei ammattitaitoisia työntekijöitä välttämättä enää alueelta edes löydy, vaikka tarvetta olisi. Monen kunnan väestörakenne on hyvin vanhusvoittoinen.
Kainuun tilanne on hyvin ristiriitainen. Tarvittaisiin paluumuuttajia ja uutta työvoimaa, mutta tosiasiassa väki vain vähenee. Tämän kierteen murtaminen kohti tulevaisuudenuskoa on maakunnan kohtalonkysymys, sillä nykytahdilla koko Kainuu on palautumassa erämaaksi.
Lapissakin väestökehitys jatkuu sitkeästi kielteisenä, vaikka suhteessa Kainuuseen lievempänä. Positiivisia kasvulukuja pystyvät näyttämään vain Rovaniemi ja matkailulla kukoistava Kittilä. Tornio on käytännössä nollilla, vaikka edellisvuonna oli kasvua ja vaikka alueen kehitysnäkymistä on puhuttu paljon. Kun Kemi menettää yhä väkeä, eikä tätä menoa kulu enää monta vuotta siihen, että Torniosta on tullut Meri-Lapin suurin kaupunki. Se on alueella iso henkinen murros.
Kaikkein pahiten väestökato koettelee yhä Itä-Lappia. Apua tähän ongelmaan ei tunnu mistään löytyvän.
Pohjois-Pohjanmaa puolestaan jatkaa yhä kasvuaan, mistä kiitos kuuluu nimenomaan Oulun seudulle. Oulun kaupunki on juuri ylittänyt 130 000 asukkaan rajan ja saa pääkaupunkiseudun ja Tampereen jälkeen eniten uutta väkeä. Lähikunnat puolestaan ovat suhteellisesti maan kovimmassa kasvussa - lukuunottamatta Oulunsaloa, joka hyvin poikkeuksellisesti näyttää nyt miinusta. Se on erikoinen ilmiö keskellä muuten kasvavaa aluetta ja kertoo paljon Oulunsalon nykyisestä työtilanteesta ja asuntopolitiikasta.
Väestömäärä on lievässä nousussa myös useissa Pohjois-Pohjanmaan eteläisen alueen kunnissa ja kaupungeissa. Maakunta kokonaisuutena on varsin terveellä pohjalla.
Edelleen on silti löytämättä se keino, jolla Lappi ja Kainuu pääsisivät nousukauden imuun mukaan. Sama pulma tosin on muuallakin. Syntyvyys maassa nousee, mutta jokainen Itä-Suomen maakunta on väestön menettäjien joukossa. Aluekehityksen luonne pysyy vuodesta toiseen samankaltaisena, eikä menestyjien ja häviäjien valikoima juuri pääse muuttumaan.
Uusimaa, Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa ottavat yhä kaulaa muihin, ja pääkaupunkiseudun kasvu on määrällisesti aivan omassa luokassaan. Helsinki ympäristöineen imee myös maahanmuuttajia.