Lapin suureksi kasvanut kettukanta on saanut tunturi-Lapin ketunpyytäjät kaipaamaan aikaa, jolloin ketun myrkkypyynti oli vielä sallittu pyyntimuoto.
"Meillä ei ollut kettuongelmaa myrkkypyynnin aikaan", sanoo Käsivarren riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Urho Keskitalo. Samoilla linjoilla hänen kanssaan on Lapin ympäristökeskuksen riistanhoitaja Aulis Harju. Harjun mukaan myrkkypyynti olisi ainoa keino, jolla suureksi kasvanut kettukanta saataisiin hallintaan tunturi-Lapissa, sillä jalkanaru on osoittautunut tehottomaksi tunturialueilla.
Myrkkypyynti kiellettiin vuonna 1993 metsästyslain muutoksessa. Yksi syy muutokseen oli se, että toisinaan ketunmyrkky päätyi vääriin suihin. Riistanhoitaja Aulis Harjun sekä riistaneuvoja Urpo Kainulaisen mukaan tapaukset olivat pyyntiaikaan harvinaisia.
Onnettomuuksia kuitenkin sattui etenkin asutuksen lähellä. Viimeksi luvaton syötti päätyi koiran suuhun alkuviikosta Oulangan kansallispuistoalueella Sallassa. Koira kuoli muutaman minuutin päästä myrkkykontaktista.
Ylikonstaapeli Pertti Parikka Rovaniemen rikospoliisista kuitenkin muistuttaa, että nykyään luvaton myrkkypyynti on erittäin harvinaista, eikä vääriin suihin joutuneista myrkyistä ole tullut ilmoituksia viime vuosina esimerkiksi Rovaniemen alueella lainkaan.
Jalkanaru ei sovellu tunturi-Lappiin
Myrkkypyyntikiellon astuttua voimaan kettua alettiin pyytää jalkanaruansalla. Ansa toimii siten, että kettu astelee syötin perässä vanhoja jälkiään liipaisimeen, joka laukaisee jalkanarun. Eläin jatkaa vähän matkaa jalkanarun kanssa, mutta jää kiinni yleensä jo lähimpään pusikkoon. Metsästäjän tullessa paikalle eläin vielä elossa ja se tapetaan ampumalla.
Pyyntivälineenä jalkanaru osoittautui toimivaksi sankan metsän alueella, jossa kettu runsaslumisina aikoina mieluusti käyttää vanhoja jälkiään. Kainulaisen mukaan jalkanarun ongelma on sen kalleudessa.
"Päivittäiset kierrokset ja välineiden uusiminen maksavat, eikä ketun nahan alhainen, noin 20 euron hinta riitä kattamaan kuluja."
Tunturi-Lappiin jalkanaru sen sijaan ei sovellu. Kovalla tunturihangella ketun ei tarvitse seurata vanhoja jälkiään, joten ansan asettaminen sen kulkureitille on liki mahdotonta. Lisäksi jalkunarupyyntiin kuuluva pyydyksien tarkastuskierros kerran vuorokaudessa on poromiehille ja ammattimetsästäjille liian työläs homma.
"Kierros saattaa hyvinkin olla 20-30 kilometriä. Myrkkypyydyksiä ei tarvinut kiertää joka päivä", perustelee Harju myrkkypyynnin paremmuutta.
Kettukannan kasvu on Harjun mukaan ajanut uhanalaisen naalin entistä ahtaammalle. Naalin lisäksi kasvaneesta kettukannasta ovat kärsineet myös myös metsäkanalinnut, sillä ketun tiedetään rosvoavan maahan pesänsä tekievien riekkojen pesiä. Ketusta koituu kiusaa myös riekonpyytäjille, joiden pyydyksillä kettu mieluusti vierailee.