Kaikki on suhteellista. Kun kaupungissa lakkautetaan koulu tai posti, veronmaksajat ryhtyvät kapinaan. Asukkaat haluavat postin oman kotinsa nähden kävelymatkan päähän, vaikka itse kulkevat autolla. Myös koulun on oltava mahdollisimman lähellä kotiportaita. Tämä läheisyysperiaate ei koske kuitenkaan kauppapalveluja.
Korkeasta bensiinin hinnasta huolimatta tarjouksessa olevan päivittäistavaran vuoksi ajetaan jopa kymmeniä kilometrejä marketteihin aikaa ja kustannuksia laskematta. Ajetaan, vaikka pienkauppa olisi lähitienoilla ja sen säilyminen olisi marketin käyttäjällekin ajan mittaan jopa "elinehto".
Kun kaupungeissa naristaan palvelujen vähäisestäkin heikentämisestä, varsinkin pohjoisimmassa Lapissa ja maaseudulla eletään kaupunkilaisiin verrattuna kokonaan kuin eri maailmassa. Kilpisjärveltä lähimpään pankkiin ja pankkiautomaattiin Muonioon saa ajella 180 kilometriä. Inarin Angelissa hiivapakettia vailla oleva leipoja tyytyy varmasti näkkileipään ennen kuin starttaa autonsa mennäkseen lähimpään kauppaan. Karigasniemeen sekä Inarin kirkonkylään kun on matkaa yli 60 kilometriä.
Monen asian yhteydessä kansalaisia kehotetaan käyttämään tervettä järkeä. Jos sellaista käytettäisiin yhteiskunnan palvelulaitoksessa, Postissa, niin Muonion kunnan Särkijärven kylään 12 kilometrin päähän lähettämä kirje olisi perillä varmaankin seuraavana päivänä. Nyt siinä menee viisi päivää, kun kirje matkaa ensin Oulun lajittelukeskukseen ja sieltä takaisin Muonioon.
Lapin maaseudun kouluja, posteja ja kauppoja on kohdannut viimeisen vuosikymmenen aikana armoton tappotahti. Viimeisen 15 vuoden aikana on opetus on lakannut Lapissa 162 ala-asteelta ja 107 kyläkauppaa on lakkautettu. Viime vuonna oli enää 17 Postin omaa postikonttoria ja 78 yrittäjäpostia 234 postin sijasta. Postin omien toimipisteiden lakkautus ja siirto asiamiesposteiksi kyläkauppoihin paransi palveluja, koska kyläkaupat ovat avoinna viikonloppuisinkin.
Tyytyväisyys näyttää kuitenkin väliaikaiselta. Kyläkauppa toisensa jälkeen sulkee ovensa ja sen seurauksena myös postinsa, sillä valtion investointituki ei ole pysäyttänyt kyläkauppojen kuolemia. Asiakkaat ovat muuttoliikkeen vuoksi vähentyneet tai siirtyneet hyödyntämään marketteja.
Kaikkia palveluja ei kannata ylläpitää, jos ei ole riittävää väestöpohjaa. Maaseudun asukkaita ei sivistysvaltiossa voida eikä saa kuitenkaan jättää heitteille eikä pakottaa heitä muuttamaan keskuksiin, koska sellainen olisi ihmiselle itselleen vahingollista ja yhteiskunnalle katastrofi. Suomalaisella yhteiskunnalla täytyisi olla varaa viedä syrjäalueillekin tavalla tai toisella ainakin päivittäistavarat, lääkkeet ja posti.