La­pio­sar­vis­ten hir­vi­son­nien osuus laskee

Hirvisonni tähtäimessä! Laukaus ja kaato. Ja todennäköisemmin kaatuu juuri sonni, sillä hirvenmetsästyksessä kaadetaan uroksia enemmän kuin naaraita.

Veli-Matti Kankaan esittelemät, Pulkkilassa ammutun hirven lapiosarvet löytyvät Oulun yliopiston eläinmuseon kokoelmista.
Veli-Matti Kankaan esittelemät, Pulkkilassa ammutun hirven lapiosarvet löytyvät Oulun yliopiston eläinmuseon kokoelmista.
Kuva: Pekka Peura

Hirvisonni tähtäimessä! Laukaus ja kaato. Ja todennäköisemmin kaatuu juuri sonni, sillä hirvenmetsästyksessä kaadetaan uroksia enemmän kuin naaraita. Se, mitä tästä seuraa, kiinnostaa hirvitutkijoita.

Oulun yliopistossa on aloitettu tutkimus, jossa perehdytään Suomen hirvikannan perinnölliseen muunteluun.

Suomen hirvikannan perimässä tiedetään olevan vaihtelua, ja esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Suomen hirvien geenit eroavat toisistaan.

”Syyt ovat vielä osin hämärän peitossa”, kertoo väitöskirjatutkija Veli-Matti Kangas.

Alkuperäinen syy Etelä- ja Pohjois-Suomen hirvien erilaisuudelle juontaa Kankaan mukaan jääkaudelle asti.

Ilmoita asiavirheestä