La­pin­polt­ha­jat toipui su­per­tai­fuu­nis­ta ja kohtasi koronan – punk-bän­di syntyi tur­hau­tu­mi­ses­ta 90-lu­vun Ro­va­nie­mel­lä, jossa ei ollut mitään te­ke­mis­tä

Taifuunista huolimatta Lapinpolthajien Japanin kiertue toteutui, mutta korona tyhjensi keikkakalenterin.

Parempia aikoja odotellessa.

Tunnelma nousi kattoon Tokion Antiknockin keikalla lokakuussa 2019.

Rovaniemeläislähtöiselle punk-bändi Lapinpolthajille h-kirjain tuo mieleen erityisesti kaksi asiaa: kritiikin, jonka mukaan bändin nimessä h-kirjain on väärässä kohdassa ja Hagibis-taifuunin, joka uhkasi keskeyttää viimesyksyisen Japanin kiertueen. Nyt korona on vetänyt hiljaiseksi – isolla Hoolla.

Äkäslompolon kaverit antoivat noottia väärään kohtaan sijoitetusta h-kirjaimesta. Hoon olisi pitänyt tulla heti l-kirjaimen jälkeen ja ennen t-kirjainta.

Nimi oli kuitenkin jo lukkoon lyöty. Epäkorrektiuden oikeutti jotenkuten se, että asianosaisten kotikaupunki, Rovaniemi sijaitsi Lapin etelärajalla, jossa ei hoon päälle juuri puhuttu.

Sen puolustuksen nojalla punk-bändi ristittiin Lapinpolthajiksi.

– Ihan paska nimihän se oli. Mutta toisaalta se sopi tänne pohjoiseen, jossa vaikutti muitakin tuli-teeman mukaan nimettyjä bändejä, kuten Tulenkantajat ja Polttoitsemurha.

Kun paikalla sattui olemaan myös yksi saksalaiskaveri, nimellä oli hyvä vitsailla, kitaristi-laulaja Tuomas Leppäniemi eli ”Tommo” naurahtaa.

Vain pari vuotta perustamisvuotensa 1997 jälkeen bändi kuitenkin hajosi rumpali Jukka Nakarin eli ”Jukkelin” muutettua Itävaltaan.

Trio vetäytyi vuosikymmenen mittaiseen hiljaisuuteen. Kyse oli kuitenkin vain akkuja lataavasta alkulämmittelystä.

Porukka aktivoitui uudelleen vuonna 2009, minkä jälkeen nelihenkiseksi kasvanut yhtye on keikkaillut lapinpolttohenkisellä vimmalla ympäri maailmaa ja julkaissut neljä levyä. Alkuperäinen nimikin on voimassa edelleen.

Parempia aikoja odotellessa.

Se on sekä ylpeydenaihe, että riippakivi.

– Olisihan sen voinut miettiä aikoinaan tarkemminkin. Brasilian kiertueella me oltiin joku Lapinpolseilaa ja muualla milloin mitäkin. Ei se näköjään kansainväliseen suuhun sovi, Nakari kuittaa huvittuneena.

Sielunveljet rokkibaarissa

Leppäniemi ja Nakari muistavat 90-lukuisen Rovaniemen paikkana, jossa runsaudenpulasta ei tarvinnut kärsiä. Toisin sanoen: tekemistä ei ollut – etenkään, jos sattui olemaan nuori mies, jota urheilu tai ”muut järkevät asiat” eivät kiinnostaneet pätkän vertaa.

Sen tyhjyyden ja tylsyyden keskellä syttyi kipinä punkiin.

– Muistan vaan sen turhautumisen. Kaikki tuntui jotenkin väärältä. Musiikki, pääasiassa rock ja punk oli hyvä keino purkaa sitä sisällä kytevää latausta, Leppäniemi muistelee.

Rumpujen soitosta jo pikkupoikana kiinnostunut ja muun muassa kattilankansia vanhempiensa iloksi kotona taajaan paukuttanut Jukkeli muistaa 80-luvulla Rovaniemellä toimineen musiikkiliike Kuhan.

Siellä hän pääsi soittamaan rumpuja ensikertaa ja hankkimaan ensimmäisen LP-levynsä. Kokemus jätti pojankloppiin niin vahvan jäljen, että rummuista tuli keskeinen osa Nakarin elämää.

– Rummut ovat tärkein instrumenttini. Soitan kyllä muutakin, tai oikeastaan vähän kaikkea. Yhden soittimen sijaan minusta on kivempi soittaa kaikkea vähän ja huonosti, mutta tunteella, Nakari veistelee.

Tunnelma nousi kattoon Tokion Antiknockin keikalla lokakuussa 2019.

Samoissa rokkibaareissa, vaikkakin eri piireissä pyörineiden nuorukaisten ensikohtaaminen tapahtui Rovaniemen rokkibaari Grandessa – samassa paikassa, jossa Leppäniemi sittemmin työskenteli ennen kun muutti perheensä perässä Helsinkiin. Leppäniemi hoksasi baarissa Nakarin, jonka hihassa komeili Dead Kennedys -batch. Siitä tunnisti sielunveljen, jonka veressä virtasi punk ja rinnassa poltti soittamisen vimma.

– Punk-henkisiä ihmisiä oli Rovaniemellä aika vähän. Siksi mekin löysimme toisemme helposti ja kemiat kohtasivat nopeasti. Pian aloimme soittaa yhdessä. Silloin se oli kuitenkin sellaista tapailua ja pienten demojen tekemistä, koska keikkailumahdollisuuksia oli vähän, Nakari pohjustaa.

– Rovaniemen vuosina 1997–1999 kaukaisin keikka, mitä tehtiin, oli Hyvinkään monttubileet. Ne oli kunnon punk-juhlat. Nykyään skene on jo aktiivisempi ja keikkaa saa helpostikin ympäri Suomen, Leppäniemi lisää.

Taifuunista koronaan

Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen Helsinki-Tampere -akselille hajaantuneet ”lapinpolthajat” olivat huhtikuussa tulossa myös Rovaniemelle. Eräästä koko kansakuntaa koskettavasta syystä Granden keikka, muiden kevään keikkojen tapaan, peruuntui. Tai pikemminkin ”siirtyi syssymmälle”, kuten Nakari ilmaisee.

– Olisi ollut kiva keikkailla Rovaniemellä pitkästä aikaa. Muttei auta kuin toivoa, että kaikki kääntyy parhain päin ja että tämä tilanne edistäisi myös ihmisten välistä solidaarisuutta, Leppäniemi miettii.

Huojentavaa on paitsi se, että bändiläisten elanto ei ole kiinni keikoissa vaan kaikilla on päätyöt toisaalla, myös se, että isompia kriisejä on osunut kohdalle ennenkin. Lokakuussa 2019 järjestetty 16-keikkainen Japanin kiertue lähestulkoon tyssäsi supertaifuuniin. Lapinpolthajat kuulivat uutisen matkalla Aasian suurimmille punk-festareille Tokioon. Siellä oli määrä julkaista myös neljäs levy, Lauluja Suomesta.

– Hurrikaanin sanottiin olevan pahin sitten 50-luvun. Telkkarissa näkyi tulvia ja tuulessa lenteleviä autoja. Merellä oli maanjäristys ja tsunamiuhka. Se oli pelottavaa, mutta onneksi emme joutuneet myrskynsilmään. Pysyin coolina, ja varastoin vettä ja ruokaa. Korona tuo nämä muistot kyllä mieleen, Leppäniemi toteaa.

Koronan tähden Leppäniemi ei ole juuri hamstrannut, vaikkakin ostikin 10 kiloa riisiä ja viisi kiloa linssejä – ihan varmuuden vuoksi. Suurin ero taifuunikriisin ja nykyisen poikkeustilan välillä on kuitenkin siinä, että Japanissa onnistuttiin tekemään poikkeusjärjestelyjä, minkä ansiosta sekä esiintyminen punk-festarilla että levynjulkkarit saatiin järjestymään. Koronapandemia ei tunne poikkeuksia. Keikat ovat jäässä.

– Viime aikoina moni asia on vastustanut. Onhan tämä aika omituista ja vetää hiljaiseksi. Mutta kai se kuuluu asiaan, että aina sattuu ja tapahtuu. Onneksi korona ei osunut Japanin kiertueelle, Nakari kuittaa.