Eletään parhaillaan sitä kevään aikaa, jolloin pöllöt ovat aktiivisesti äänessä öisin. On myös lajeja, joita voi nähdä saalistamassa päivällä, kuten hiiripöllö ja lapinpöllö. Tänä keväänä pöllöjä on ollut maisemissa runsaammin kuin vuosiin, onhan nyt todella hyvä myyrävuosi.
Lapinpöllöjä on nähty ja soidintavina kuultu useita Oulun eteläpuolella, ja jopa keskellä Oulua Hietasaaressa. Koska talviset lapinpöllöt ovat minulle melko uusi tuttavuus, innostuin etsimään niitä myös kotiseudultani Oulun pohjoispuolelta.
Sain vihjeen työkavereiltani, että kaksi lapinpöllöä oli nähty Iin Ojakylässä. Hiihtolomalla aikaa niiden etsimiseen ja valokuvaamiseen olisi sopivasti.
Pöllöt löytyivät helposti ilmoitetulta paikalta ja selvisi, että niitä olikin siellä ainakin kolme! Neljäskin löytyi sitten myöhemmin.
Koskikaroja ja
lisää pöllöjä
Työkaveriltani Jukka Turtiselta saamani toisen vihjeen mukaan myös Iin Illinsaaressa oli pari viikkoa aiemmin nähty iso vaalea pöllö. Ajattelin heti, että tunturipöllö sen täytyy olla. Tiesin nimittäin, että sellainenkin Illinsaaressa oli pari vuotta aiemmin majaillut.
Lähdin ystäväni Teppo Komulaisen kanssa etsimään koskikaroja Iijoesta, ja samalla etsimme tunturipöllöä, jos se olisi vielä maisemissa. Epäilin kuitenkin sen jo jatkaneen matkaansa kohti pohjoisia pesimäalueitaan.
Koskikaroja löytyikin kaksi Illinsaaren Illinkoskesta, sydäntalvella niitä on ehkä ollut siellä enemmänkin.
Olimme juuri lähdössä pois Illinsaaresta, kun huomasin pienellä pakettipellolla kuusenlatvassa istuvan vaalean suuren pöllön. Peruutin kiireesti autolla todeten samalla kyseessä olevan tunturipöllön tai sitten leukistisen lapinpöllön. Leukistiseksi kutsutaan lintua, jonka väritys on normaalia yksilöä huomattavasti vaaleampi.
Todellakin, lähes valkea lapinpöllöhän se oli! Ei voi olla totta, Linda löytyi!
Samalla tajusin, että Illinsaaressa ei ollut tunturipöllöä, vaan se olikin ollut koko ajan Linda. Ja se oli ollut siellä jo ainakin kaksi viikkoa. Soitin heti löydöstä luontomatkailuyrittäjä Jari Peltomäelle. Hän ei ollut uskoa löytöä todeksi. Myös hänelle Linda oli vanha tuttavuus.
Lindan historia
ja tausta
Lapinpöllön värimuunnoksia tunnetaan maailmasta vain kourallinen, joten kyseessä on todellakin suuri harvinaisuus. Tämä poikkeuksellinen lapinpöllö löytyi ensi kerran maaliskuussa 1994 Vesannolta, Kuopion lähistöltä. Siellä lintuharrastajat saivat ihailla sen merkillistä vaaleutta vain vajaa kolme viikkoa, ennen kuin se katosi.
Ilmeisesti pöllö kuitenkin pysyi niissä maisemissa koko loppuvuoden, koska se nähtiin vielä kerran marraskuussa. Linda ei ole täysi albiino, vaan sillä on kermankeltainen pohjaväri, jossa on vaaleanruskeita kuvioita. Myöskään silmät eivät ole punaiset, kuten albiinolla.
Seuraavan kerran Linda löydettiin Kajaanin läheltä maaliskuussa 1995.
Kolme vuotta myöhemmin, eli maaliskuussa 1998, se saalisteli Tyrnävän Rajakorven peltoaukealla, josta Jari Peltomäki löysi sen. Tällä kertaa se myös pyydystettiin ja rengastettiin Pekka Suopajärven toimesta. Samalla se todettiin naaraaksi ja nimettiin Lindaksi. Siellä minäkin, monen muun tavoin, tutustuin Lindaan ensi kerran.
Koska rengastus tapahtui vasta nyt, ei kahta edellistä havaintoa voida virallisesti pitää samana lintuna, vaikka ilmiö on niin harvinainen, että kaikki lintuharrastajat uskovat kyseessä kuitenkin olevan saman yksilön.
Ihmeellinen tapahtumaketju sai jatkoa heinäkuun alussa vuonna 2000, kun Markku Hukkanen löysi yllättäen Lindan pesivänä Puolangalta! Sillä oli täysin normaalin värinen poikanen. Värimuunnos periytyy vain, jos molemmilla vanhemmilla on sama geenivirhe. Matti Suopajärvi vielä varmisti linnun Lindaksi lukemalla sen renkaan.
Nyt maaliskuussa 2003 tehty havainto oli siis jo viides kerta, kun Linda löytyi. Myöhemmin valokuvista vielä varmistimme, että löytämämme lintu oli rengastettu. Tällä kertaa rengasta ei saatu luettua, ainakaan vielä, jos Linda ei sitten ilmesty uudestaan esille ja lintuharrastajien tietoon.
Löytö on pienoinen ihme myös siksi, että Lindalla täytyy olla ikää jo yli kymmenen vuotta. Vanhin todettu lapinpöllö on ollut 15-vuotias. Uskon niiden voivan elää vanhemmiksikin, koska moni pienempikin pöllölaji voi rengaslöytöjen perusteella elää yli 20-vuotiaaksi.
Lindan valokuvaus
ja katoaminen
Jari Peltomäen tultua paikalle kuvasimme Lindaa hyvällä menestyksellä, kunnes se päätti kuitenkin yllättäen kadota metsään. Yritimme vielä etsiä sitä, mutta turhaan, se oli ilmeisesti mennyt johonkin hyvään päiväpiiloon.
Etsimme sitä vielä parina muunakin päivänä, mutta tuloksetta. Oliko meillä todellakin ollut niin hyvä tuuri, että löysimme ja saimme Lindan kuvattua juuri ennen sen pois lähtemistä? Lapinpöllöt ovat hyvin luottavaisia ihmisiä kohtaan, joten meitä se tuskin ainakaan säikähti.
Havaintojen mukaan Linda näyttää olevan hitaasti matkalla pohjoiseen. Huomattavaa on myös, että neljä löytöä viidestä on tehty maaliskuussa, vain pesintälöytö on tehty heinäkuussa.
Pitäkää siis silmät auki Iin seudulla, sillä siellä lähistöllä se voi ilmeisesti jopa pesiä tänä vuonna. Jos havaitsette Lindan, niin ilmoittakaa asiasta vaikka Oulun Yliopiston biologian laitokselle, jotta tarina saisi jatkoa.
Milloin Linda yllättää meidät seuraavan kerran, sitä jäämme vain arvailemaan.