Pääkirjoitus

Lapin yli­opis­ton lin­ja­va­lin­ta

Lapin yliopiston rehtori Esko Riepula jää eläkkeelle ensi kesänä. Seuraaja valitaan huhtikuussa. Asian lähestyminen on ollut tiedossa, mutta nyt aikataulusta on tehty viralliset päätökset. Se tietää samalla yhden aikakauden päättymistä ja toisen alkamista.

Lapin yliopiston rehtori Esko Riepula jää eläkkeelle ensi kesänä. Seuraaja valitaan huhtikuussa. Asian lähestyminen on ollut tiedossa, mutta nyt aikataulusta on tehty viralliset päätökset. Se tietää samalla yhden aikakauden päättymistä ja toisen alkamista.

Riepula on Suomen pisimmin virassaan ollut yliopiston rehtori. Silloinen Lapin korkeakoulu perustettiin 1979, eikä oppilaitoksella ole ketään muuta keulakuvaa ollut. Riepula on ollut vahva pohjoissuomalainen vaikuttaja, jonka kädenjälki näkyy yliopiston kasvussa ja sen aseman vankistumisessa. Hän on maan yliopistojen rehtorien joukosta myös avoimesti tunnustanut väriä: Riepulalla on ollut suorat ja toimivat kanavat SDP:n sisäpiireihin ja suomalaisen vallankäytön ytimeen. Hän on itsekin puolueen soturi puoluehallituksen jäsenenä.

Lapin yliopisto on käynyt läpi hyvän ja vahvan kehitysvaiheen. Se on löytänyt kansainvälisestikin oman pohjoisen profiilinsa ja saanut tutkimusaloillaan valtakunnallista asemaa. Tiedekuntia on perustettu, toimitiloja rakennettu. Yliopistoon kuuluva Arktinen keskus on kansainvälisen luokan tiedekeskus, ja kun sen uusi perusnäyttely Arktikumissa puolentoista vuoden päästä avataan, ei millään suomalaisella yliopistolla ole vastaavaa vetonaulaa.

Silti Rovaniemellä huomaa helposti, että parannettavaakin on. Etenkin yliopiston vuorovaikutus alueensa kanssa on liian niukka. Opiskelijat tuovat kaupunkiin eloa, mutta valmistumisen jälkeen he eivät löydä sieltä työpaikkoja. Esimerkiksi taiteiden tiedekunnan anti koko Lapille voisi olla aivan toista luokkaa, jos opiskelijoiden taidot ja energia jäisivät hyödyntämään lääniä paremmin. Elinkeinoelämän pohja on Rovaniemellä kapea, eikä yliopisto ole sitä kyennyt tarpeeksi laventamaan.

Paineet yliopistojen nykyistä isompaan keskinäiseen yhteistyöhön kasvavat jatkuvasti. Oulun ja Lapin yliopistot ovat tässä luontevia kumppaneita. Niiden yhteistyö on tiettyjen vaikeuksien jälkeen viime vuosina monipuolistunut, ja suuntauksen olisi tarpeen jatkua - itsenäisinä mutta toisiaan täydentävinä ja yhdessä koko Pohjois-Suomea hyödyttävinä yliopistoina.

Vaalikollegio on ratkaisuissaan paljon vartijana. Uuden rehtorin valinta on yksi vuoden tärkeitä henkilöratkaisuja Pohjois-Suomessa. Ensimmäinen edellytys on, että esille nousee hyviä ehdokkaita, joista on mistä valita.

paakirjoitus@kaleva.fi