Suomalainen sotilas tarvitsee välttämättä taitoja myös kylmänä aikana tapahtuvan kriisin varalle. Lappiin tulee takuuvarmasti talvi. Alueen varuskunnat on järkevää säilyttää koulutuksellisista syistä.
Pohjois-Suomesta karsittiin varusmieskoulutusta kovalla kädellä 1997, jolloin Oulusta lopetettiin Pohjan Prikaati. Oululla oli ja on kiistattomasti paljon sellaisia edellytyksiä, joita hyvällä varuskuntapaikkakunnalla kuuluu olla, mutta se ei painanut tuolloin puntarissa juuri minkään vertaa. Eivätkä sellaiset asiat paina ainakaan täysimittaisesti myöskään silloin, kun joukko-osastoja lopetetaan varusmieskoulutuksen tulevaisuutta selvitelleen prikaatikenraali Arto Rädyn raportin pohjalta. Jostakin on pakko tinkiä ja luopua. Kaikkea ei voi eikä ole järkevää säilyttää nykyisellään.
Räty ei esittänyt suoraan yhtäkään lakkautettavaksi sopivaa varuskuntaa, mutta hän alisti yhdeksän joukko-osastoa lopettamisuhan alle. Niistä neljä lakkautetaan melko varmasti säästösyistä, mutta myös koulutettavien ikäluokkien pienenemisen takia. Juustohöylämenetelmää käytetään, mutta se ei riitä. Vuodesta 2008 lähtien puolustusvoimien pitää säästää vuosittain 58 miljoonaa euroa.
Yllättäen Rädyn listalle joutuivat myös Lapin jääkäriprikaati Sodankylästä ja Lapin Ilmatorjuntarykmentti Rovaniemeltä. Prikaatikenraali Räty huomautti tosin jo selvitystä esitellessään, että Lapin varuskuntien säilyttämiselle löytyy operatiivisia perusteita. Se oli hyvä todeta ääneen. Koulutuksen järjestelyissä on ensisijaisesti otettava huomioon puolustusvoimien ja maanpuolustuksen todelliset tarpeet. Aluepolitiikka on myös tärkeää, mutta sen perusteella ei turvallisuuspoliittisia ratkaisuja voi tehdä.
Silti näyttää käyvän niin, että muutkin kuin puhtaasti sotilaalliset syyt painavat, kun lopullisia ratkaisuja tehdään 2008 ja 2010. Rädyn raportin vastaanottanut puolustusministeri Seppo Kääriäinen muistutti luvanneensa, että Pohjois-Karjan Prikaati Kontiolahdella säilyy ja vakuutti pitävänsä sanansa.
Lupausten rinnalle on hyvä asettaa myös varusmieskoulutukseen liittyviä perusteita. Jos talvisäät ovat muualla epävarmoja, niin Lapissa riittää pakkasta, lunta ja jäätä. Jääkäriprikaati toimii puolustusvoimien arktisen tutkimuksen ja osaamisen keskuksena. Sinne on lähivuosina tulossa myös uutta materiaalia. Juuri Sodankylässä on kokeiltu ja selvitetty jo pitkään, millaiset varusteet ja välineet sopivat arktiseen sodankäyntiin.
Lapin ilmatorjuntarykmentti puolestaan sopii hyvin Lapin lennoston pariksi. Niiden synergiaedut ovat huomattavat. Myös ilmatorjuntaa on Suomessa ehdottomasti opetettava talvisissa oloissa.
Jännityksen lieveneminen Pohjois-Euroopassa kuuluu niihin tekijöihin, joiden takia myös Suomessa voidaan suhtautua aiempaa rauhallisemmin puolustusvoimien säästötarpeisiin. Täytyy silti muistaa, että erityisesti Pohjois-Kalotin alueella on Suomen ympäristössä säilynyt sotilaallista valmiutta muuta maanosaa enemmän.
Kuten prikaatikenraali Räty selvityksessään toteaa, jääkäriprikaati Sodankylässä on poikkeuksellisen laajalla alueella puolustusvoimien ainoa joukko-osasto. Suomen ei ole mitään syytä tyhjentää kokonaan sotilaista aluetta, jonka ympäristö näyttää sotilaspoliittisesti kiinnostavan monia tahoja.
Jääkäriprikaatille onkin suunniteltu nykyistä merkittävämpää roolia puolustusvoimien uudessa johtamis- ja hallintojärjestelmässä. Päättäjät eivät voi turvallisuuteen liittyvissä asioissa laittaa itselleen silmälappuja.