Ivalojoen ja Ounasjoen ennätystulvat eivät johdu jääpadoista, vaan suurista vesimassoista. Vesimassojen syynä ovat tämän kevään sääolot.
Huhtikuun loppupuolella satoi tavallista enemmän, ja lumen vesiarvot kasvoivat suuriksi. Samalla lumien sulaminen viivästyi viileän sään vuoksi. Jos lumet sulavat hiljalleen pitkän ajanjakson aikana, tulvan riski vähenee.
Suuri osa jokien jääpeitteistä ehti haurastua ennen liikkeellelähtöä, minkä vuoksi jääpatoja ei ole tänä keväänä syntynyt.
Toukokuun alku oli sateinen. Sää lämpeni Lapissa toukokuun puolen välin tienoilla, ja lumipeitteet jokien yläjuoksuilla alkoivat kaikkialla sulaa. Sulamisvesien yhtäaikainen kertyminen jokiin lisäsi vesimassoja ja sitä kautta jokien virtaamia.
Jokiuomissa kulkeva vesi padottuu helposti suvantokohdissa, kuten Kittilässä ja Rovaniemellä. Myös sillat, niemet ja kapeikot aiheuttavat padottumista, eli veden leviämistä paikoilleen virtaamisen sijaan.
Lapissa riittää sulamisvesiä. Tunturialueilla on tavallisesti lunta kesäkuun alkupuolelle saakka.
Lapin ympäristökeskuksen tulvajohtajan Kauko Haikolan mukaan Suomen tulvat ja sademäärät ovat kuitenkin pientä esimerkiksi Intiaan verrattuna.
"Suomessa sataa senteiksi muutettuna keskimäärin 50-60 senttiä vuodessa, kun Intiassa sadetta voi kertyä vuositasolla 10 metriä, ja tulvatkin ovat sen mukaisia."