Lappi-työryhmän ehdotukset on tarpeen ottaa täydestä. Maakunnan tulevaisuus näyttää hyvin lupaavalta, mutta mitään ei tapahdu itsestään. Valtiolta tarvitaan täsmätoimia.
Kansanedustaja Hannes Mannisen vedettäväksi annettiin laajapohjainen "Lappi-työryhmä" helmikuussa, kun keskustelu Kemijärven sellutehtaasta oli kuumimmillaan. Siihen aikaan monelle oli syntynyt se mielikuva, että tehtaan lakkautus vie koko maakuntaa kurjuuden alhoon.
Tähän taustaan nähden työryhmän tiistaina antama väliraportti henkii kovin toisenlaista sävyä. Se on täynnä uskoa Lapin hyviin mahdollisuuksiin, eikä Kemijärven tehtaan kohtaloa ole jääty surkuttelemaan. Tosin muutamat käytännön ehdotukset on kohdistettu juuri Kemijärvelle: patentti- ja rekisterihallitus ja väestörekisteri sijoittavat sinne uusia toimintoja, ja Suomun lentomäen periaatepäätöstä ajetaan ensi vuoden talousarvioon.
Alunperin työryhmän urakan piti olla kokonaan valmis jo nyt, mutta määräaikaa on jatkettu syyskuun lopulle. Tiistaina julkistettiin ehdotukset, jotka pitäisi ottaa huomioon valtion ensi vuoden budjetissa tai joilla on pitkä valmisteluaika.
On hyvä kiinnittää huomiota siihen, että perinteinen aluepolitiikka loistaa listalla poissaolollaan. Ylipäätään Lappiin ei olla vailla mitään suuria valtion tukisummia. Sen sijaan tarvitaan joukko hyvin täsmällisiä toimia, joiden tehtävä on pitkälti varmistaa yksityisten investointien syntymisen edellytyksiä.
Luettelo alkaa teoilla, joilla edistetään Suomen pääsyä mukaan Barentsin alueen suururakoihin Venäjällä. Lappilaista aluepolitiikkaa on siis nyt se, että nostetaan Suomen läsnäoloa Murmanskissa ja parannetaan liikenneyhteyksiä. Kyse ei edes ole isoista rahoista vaan tahdosta: tarvitaan mekanismi, jolla voi tukea ulkomaille eli Murmanskiin suuntaavaa lentoliikennettä ja tarvitaan halua ajaa pohjoisen kansainvälisiä liikennehankkeita EU:n TEN-verkkoon.
Ajatukset korkeatasoisesta laajakaistaverkosta ja kylmä- ja talviteknologian keskuksesta puolestaan luovat pohjaa modernille Lapille, jolla on useita tukijalkoja.
Työryhmässä olivat edustettuina kaikki Lapin ja valtionhallinnon tärkeimmät toimijat. Tämä toivon mukaan merkitsee sitä, että nämä tahot ovat myös sitoutuneita ryhmän ehdotuksiin.
Väliraportti avaa huikeita näköaloja, jotka pohjoisessa ovat olleet tiedossa jo hyvän aikaa mutta joihin Helsingissä ei välttämättä ole vielä havahduttu. Lappiin odotetaan viiden vuoden aikana viiden miljardin euron edestä investointeja kaivoksiin, matkailuun, teollisuuteen ja infrastruktuuriin. Kun mukaan otetaan myös Ruotsin, Norjan ja Venäjän pohjoiset alueet, päästään jopa 50 miljardin euron investointeihin vuoteen 2015 mennessä.
Millään toisella Suomen kolkalla ei ole avautumassa tällaisia näkymiä. Tässä tilanteessa valtion tehtävänä on yleisten edellytysten kuten liikenneyhteyksien, energian saannin, koulutuksen ja työvoiman turvaaminen. Jos esimerkiksi Suomi pelaa korttejaan väärin, menevät Soklin kaivoskuljetukset Venäjälle ja Kolarin suunnan malmi Ruotsin radoille, ja vaikutukset Suomessa jäävät oleellisesti oletettua pienemmiksi.
Tällaista kutsutaan etsikkoajaksi. Lapissa on kyetty etenkin talvimatkailua edistämään esimerkillisesti, mutta paljon muita haasteita on jäljellä. On ennen muuta osattava nähdä, että Lappi ei ole mikään suomalainen pussinperä, vaan kansainvälinen mahdollisuuksien ikkuna.