Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä on vuosia palveltu sairaalaan kutsuttuja potilaita erinomaiseksi osoittautuneella matkaketjulla. Siinä potilaalle räätälöidään sairausvakuutuslain mukainen matka vaivattomasti kotiportilta sairaalaan ja takaisin eri liikennevälineitä käyttäen.
Potilaalle annettavan älykortin avulla hän selviää koko matkasta vain muutaman euron suuruisella omavastuuosuudella ilman paperityötä ja anomusten täyttämistä. Kelan virkailijoiden valmisteleman matkaketjun suosio on ollut taattu. Asiakkaat ovat lisääntyneet vuosi vuodelta ja kaiken lisäksi he ovat olleet saamaansa palveluun tyytyväisiä lähes sataprosenttisesti.
Tähän mennessä on rakennettu jo yli 15 000 matkaketjua. Kokeiluun on otettu mukaan myös Oulun yliopistolliseen sairaalaan Lapista tehdyt matkat helmikuusta 2003 lähtien.
Kun Lapissa ja muuallakin Suomessa linja-autovuoroja joudutaan matkustajapulan vuoksi lakkauttamaan ja taksitkin tarvitsevat lisää matkustajia, matkaketjujen rakentamisella voidaan ainakin pieneltä osin edesauttaa julkisen liikenteen säilymistä. Potilaalle helpossa ja yhteiskunnalle kustannuksia säästävässä matkaketjussa häviäjiä ei ole, ellei sellaiseksi lasketa yksityisautoilua.
Sairaalamatkathan rakennetaan linja-autoreiteille taksien hoitaessa syöttöliikenteen, mutta matkaan kotoa linja-autolle käytetään tarvittaessa omaakin autoa. Yli puolessa tehdyistä matkoista kulkuvälineenä on käytetty yhdistelmää bussi ja taksi.
Räätälöityjen matkaketjujen tarve on tulevaisuudessa entistä suurempi harvaanasuttujen alueiden väestön ikääntyessä ja julkisen liikenteen vähentyessä. Tähän asti enemmistö käyttäjistä on ollut Inarista, Sodankylästä, Posiolta ja Kittilästä. Matkaketjua ovat käyttäneet pääasiassa yli 65-vuotiaat, mutta monet työikäisetkin ovat oman auton sijasta valinneet matkaketjun antaman helppouden.
Matkaketjussa kaikki osapuolet ovat voittajia. Potilaalle se on vaivaton ja helppo tapa matkustaa, linja-autot ja taksit saavat lisää asiakkaita ja Kelassa paperityö vähenee. Yhteiskunnalle matkaketjusta tulee selvää säästöä, joksi Lapin kokeilussa on arvioitu 150 000 euroa vuodessa.
Kaikkia sairausvakuutuslain mukaisia matkoja ei tietenkään voida ketjuttaa julkiseen liikenteeseen. Potilaan kunto ratkaisee edelleenkin sen, joudutaanko sairaalamatkaan käyttämään ambulanssia tai omaa autoa.
Kokeilun lopettaminen vuoden lopussa olisi suuri vahinko. Todennäköisesti kokeilusta tulee pysyvä käytäntö, onhan eduskuntaan tulossa syksyllä sairausvakuutuslain muutosesitys. Kun Kelan korvaamissa matkoissa edellytetään tällä hetkellä halvinta matkustustapaa, niin muutoksen jälkeen siksi määritellään myös yleisen ja säännöllisen liikenteen ketjuttaminen matkaksi.
Matkojen yhdistelemistä suunnitellaan laajemminkin perustamalla erillisiä keskuksia ympäri maata. 20:stä matkojen yhdistelykeskuksesta Lappiin tulee yksi ja Oulun läänin kaksi keskusta. Niistä välitettäisiin myös muita yhteiskunnan korvaamia matkoja. Koulukyytien lisäksi ne palvelisivat vammaisten kuljetuksia, vanhusten kotihoitoon liittyviä matkoja ja terveyskeskuskäyntejä.
Kun asiakkaita palvellaan näin entistä paremmin ja parinkymmenen miljoonan euron vuosittaisia säästöjä tavoitellen, ollaan oikealla tiellä. Aivan liian useinhan organisaatiosta on tullut tärkeämpi kuin asiasta, jota varten se on luotu.