Rovaniemi EU-jäsenyyden piti keskittää ja kuristaa Suomen elintarvikeala henkihieveriin, mutta rovaniemeläinen Lapin Liha Oy todistaa, että toisinkin voi käydä. Pieni lihatalo on kasvanut huippuvauhtia, viime vuonna alansa nopeimmin Suomessa.
Lapin Lihan liikevaihto kasvoi syksyllä 2001 päättyneellä tilikaudella neljänneksen, ja tuotanto peräti kolmanneksen. Ero rahassa ja kilomäärässä selittyy hurjalla kilpailulla. ”Hintaeroosio etenee jatkuvasti. Samaan tulokseen tarvitaan koko ajan enemmän kiloja”, sanoo toimitusjohtaja Jukka Kristo.
Tuotantoa voi kasvattaa pestaamalla lisää väkeä tai tehostamalla toimintaa. Lapin Liha on noudattanut johdonmukaisesti jälkimmäistä tietä. Sekin maksaa, mutta samalla kasvaa velanhoitokyky. Yhtiön tulos on ollut koko ajan voitollinen, vaikka se on 13 toimintavuotensa aikana laajentanut 14-15 kertaa.
Savupalvituotanto tuplataan
”Pisin aika, jonka rakennusmiehet ovat olleet poissa tontilta, on ollut neljä kuukautta. Kiinteistöön ja koneisiin on pantu reilusti yli 100 miljoonaa vanhaa markkaa”, Kristo ynnää.
Viimeinen iso uudistus tehtiin metwurstituotannossa, joka kolminkertaistui viime vuonna. Tänä vuonna kaksinkertaistetaan lämminsavupuolen tuotanto, ja sen jälkeen on vuorossa siivutus. Jokainen iso investointi synnyttää tuotantokapeikon jossakin muualla, joten vauhtiin päästyä ei oikeastaan voi lopettaa.
”Voisihan investoinneissa pitää tauon ja rahastaa vähän aikaa enemmän, mutta se on tulevaisuudesta pois. Se joka ei tällä alalla ole tehokas, hiipuu ulos markkinoilta.”
Rajulla investointivauhdilla on toinenkin puoli: Lapin Lihan työntekijämäärä ei ole kasvanut vuoden 1994 jälkeen, mutta liikevaihto on samassa ajassa yli kaksinkertaistunut. Joidenkin tuotantovaiheiden teho on jopa kahdeksankertaistunut. Pari vuotta sitten liikevaihto oli 8 miljoonaa euroa, tänä vuonna sen odotetaan nousevan 12,5 miljoonaan.
Välillä ahteri
edellä puuhun
Yhtä tärkeätä kuin tekniikka on tieto siitä, mitä kansa huomenna syö. Jukka Kristo katseli kauppamatkoillaan Euroopassa, mitä siellä pantiin leivän päälle. Vaaleita leikkeleitä käytettiin vähän, ja kokolihaa paljon.
Kristo arveli, että Suomessa käy EU-jäsenyyden myötä samalla tavalla. Hän panosti kokolihatuotteiden ja metwurstin tuotantoon, eikä arvaus mennyt pieleen. Hintojen lasku nosti kokolihatuotteiden kokonaiskulutusta viime vuonnakin peräti neljänneksen. Metwurstin kulutus kasvoi yli 7 prosenttia.
Lapin Lihalla on nyt rahkeet kysynnän kasvuun. ”Uskonpa, että kylmäsavupuolella resurssimme ovat nyt Suomen suurimmat”, Kristo arvioi.
Jukka Kristo tunnustaa, että välillä on menty jopa ahteri edellä puuhun. Ensin on hankittu koneet, ja vasta sitten kuulosteltu asiakkaita ja katsottu tuotteita joilla parhaiten voisi kilpailla.
”Onhan se vähän oppien vastaista, mutta jos haluamme mennä jollakin tuotteella läpi, täytyy pelivehkeet ensin panna kuntoon. Sitä paitsi hyvä hinta-laatusuhde ja tasalaatuisuus edellyttävät isoja volyymeja”, Kristo huomauttaa.
Markkinoita
vauhdikkaammin
Lapin Lihan myynnin kasvu oli viime vuonna suurempi kuin markkinoiden kasvu. Jukka Kristo ei halua arvioida, keneltä he ovat markkinaosuuksia ottaneet, mutta uskoo yhtiönsä pärjänneen nimenomaan hyvällä hinta-laatusuhteella.
Alueellisuudesta ja kotiseutuhengestä menestys ei ainakaan johdu, sillä 85 prosenttia yhtiön tuotannosta menee Pohjois-Suomen ulkopuolelle.
Jukka Kristo arvelee, että Lapin Liha selvisi EU-jäsenyydestäkin vähän muita helpommin, koska sillä ei ollut rasitteenaan suljettujen markkinoiden perinteitä. Yhtiö aloitti vain vähän ennen jäsenyyttä, ja oppi poronlihaviennin ansiosta heti unionin tavoille.
Lapin Liha on yhä Suomen suurin poronlihan ostaja, vaikka sen osuus tuotannosta ja myynnistä on enää viidenneksen luokkaa. Se on myös maailman ainoa poronlihan jalostaja, jolla teurastus, tuotanto ja jalostus tapahtuu samassa laitoksessa. ”Näin taataan laatu”, Kristo perustelee.
Yhtiön 5-8 prosentin vienti on lähes pelkästään poroa, jota viedään erikoistuotteena Euroopan hotelleille ja catering-yrityksille. Liha lähtee lentokoneella, jotta se saadaan perille taatusti tuoreena. ”Pienikin vientiosuus on meille tärkeä, koska saamme porosta siellä paremman hinnan kuin kotimaassa.”
Porolle kysyntää
enemmänkin
Vaikka poro on eksoottinen ja tunnettu tuote, sekään ei myy itse itseään. Ulkomaillekin poro on kaupattava kovalla työllä. Vientiin menevät vain parhaat ruhon osat, ja nekin riistasesongin aikana loppuvuodesta.
Jukka Kristo arvioi, että kysyntää riittäisi suuremmillekin määrille ja myös vähittäiskaupan puolella, mutta viennin kasvua rajoittaa raaka-aineen puute. Hän sanookin yhtiönsä näperrelleen 10 vuotta viennissä siksi, että jos tilanne muuttuu, se voi istua valmiiseen pöytään.
”Jos poronlihaa joskus alkaa tulla enemmän esimerkiksi Venäjältä, meillä on kanavat valmiina”, Kristo perustelee.
Pohjoismaiden tuotanto on yhteensä noin kuusi miljoonaa kiloa, mutta itärajan takana sen on arvioitu olevan noin 16 miljoonaa kiloa.
”Ja onhan poro myös imagotekijä. Sen avulla olemme saaneet jalansijaa Euroopassa, ja porotalona meidät yhä tunnetaan Suomessakin”, Kristo huomauttaa.