Toimittajista kirjailijaksi sivuloikan tehneet rovaniemeläiset Petteri Holma ja Risto Pyykkö kohentavat kahvitulia vaatimattomassa kämpässä Rovaniemen pohjoispuolella.
Ajan patinoima hirsimökki Naarman kairassa, Marasenlammen rannassa on yksi suurimmista syistä miesten loikkaan. Vuonna 1933 rakennettu hirsikämppä oli vuosikymmeniä rovaniemeläisen kirjailijan, kuvataiteilijan ja metsänhoitajan Aarne Erkki Järvisen (1891-1963) eli A. E. Järvisen tukikohta.
"Yleisen mielikuvan mukaan Järvinen oli hyvin seesteistä elämää elänyt, jopa esikuvallinen hahmo, jonka elämän syvin vakaumus oli koskemattoman luonnon turvaaminen. Tälläkin kämpällä hän vietti jonkinlaisia hartaushetkiä maalaustelineen ja kirjoituskoneen kanssa. Mutta metsänhoitaja-Järvisen suurin unelma oli ulottaa hakkuut hyvinkin syrjäisiin ja koskemattomiin kairoihin", Pyykkö kuvailee.
Näistä ristiriitaisuuksista rakentui sekä koskettava tarina Aarne Järvisen elänvaiheista että kuvaus lappilaisen elämän merkittävästä murroksesta 1920-luvulta 1960-luvun alkuun.
Kairanviemä-kirja ansaitsi tulla kirjoitetuksi, sillä Järvisen vaikutus jo pelkästään kirjailijana oli varsinkin 1950-luvulla valtava.
"Järvinen oli ensimmäinen, joka toi eräkirjallisuuden Lappiin. Yllättävän monen etelän ihmisen Lappiin tulon syy on ollut Järvisen kirjojen lukeminen. Hänen kuvansa Lapista oli maalauksellinen, hän romantisoi Lappia", Holma sanoo.
"Järvisen kirjoja on myyty kaiken kaikkiaan noin 170 000 kappaletta. Voi vain ajatella, kuinka paljon ne ovat vaikuttaneet suomalaisten mielikuvaan Lapista ja toisaalta myös lappilaiseen identiteettiin", jatkaa Pyykkö.
Vaatimaton vaikuttaja
Järvisen Lappi-kirjoja ei myyty aikanaan pelkästään pohjoisessa. Hänen teoksensa kilpailivat myyntilistojen kärkipäästä yhdessä Väinö Linnan, Mauri Sariolan, Mika Waltarin ja Veikko Huovisen kanssa.
Esimerkiksi Ihmisiä suurilla selkosilla -kirja oli ilmestymissyksynään 1959 Erottajan kirjakaupassa myydyin kotimainen kaunokirjallinen teos.
Järvinen ei muokannut pelkästään etelän ihmisten Lappi-kuvaa, vaan hän vaikutti aktiivisesti myös kotiseutunsa kulttuuripiireissä. Tämäkin puoli olisi voidut vaipua unohduksiin ilman Lapin Kansan toimittajina työskentelevien Holman ja Pyykön teosta.
"Järvinen oli Lapin Taideseura Seitapiirin puheenjohtaja kymmenen vuoden ajan. Maalaukseen ja kirjallisuuteen keskittynyt Seitapiiri järjesti Rovaniemellä Lapin kulttuuriviikkoa. Ensimmäisellä kerralla vuonna 1949 kulttuuriviikon tilaisuudet vetivät 7 000 ihmistä. Jos ajatellaan, että Lappia silloin jälleenrakennettiin ja oltiin enemmän ja vähemmän raunioiden keskellä, niin olihan Järvisen vaikutus hämmästyttävä", Pyykkö sanoo.
Tiukka metsätalousmies
Vaikka Pyykön ja Holman puntarissa Järvisen kirjallinen tuotanto nousee miehen painavimmaksi ansioksi, jätti hän myös puumerkkinsä syville pohjoisiin metsiin ja metsätalouteen.
Vuoden 1922 alusta uuden Perä-Pohjolan eli käytännössä koko Lapin piirikuntakonttorin arvioimistoimiston johtajana Järvinen suunnitteli pohjoisen metsien talouskäyttöä ja ajoi Lappiin metsäteollisuutta. Suunnitelmat muuttuivat laajoiksi avohakkuiksi ja Kemijärvikin sai sellutehtaansa - tosin vasta Järvisen kuoleman jälkeen.
Vaikka Osarat ja muut hakkuuaukiot ovat saaneet nykykielessä kirosanan luonteen, haki Järvinen metsistä ja puusta elämää ja työtä rakastamaansa Lappiin.
"Järvinen oli erittäin tiukka metsätalousmies. Hän suunnitteli esimerkiksi sitä, miten Tuntsan alueen laajat metsät saataisiin hakkuun piiriin. Hän kaavaili nykyisen Urho Kekkosen kansallispuiston alueelle laajoja hakkuita ja teiden vetämistä sinne", Petteri Holma kuvailee.
"Mutta on tärkeää, ettei Järvisen toimintaa irroteta ajallisesta ympäristöstä. Suuret aukkohakkuut sodan jälkeen olivat monella tavalla hyvin perusteltuja", Risto Pyykkö huomauttaa.
Kairanviemä - kirjailija A. E. Järvisen elämä -kirja ilmestyy elokuun 7. päivänä Otavan kustantamana.