Kultakaivosteollisuuden nykyinen kukoistuskausi ei ole juurikaan vaikuttanut uusien kullanetsijöiden ilmaantumiseen Lapin kairoihin. Kultakuumeen taso on pysynyt vakaana suuryhtiöiden toimista huolimatta.
"Samaa kultaa kyllä kaivetaan, mutta me olemme irtokullan perässä, he kalliokullan", sanoo kultaseppä ja kullankaivaja Janne Kannisto.
Lapin laajat kultamaat löytyivät reilut 100 vuotta sitten pohjoispohjalaisin voimin ja edelleenkin Oulun ympäristöstä lähdetään kaivamaan kultaa Lapin erämaihin.
Näin kertovat itsekin aikoinaan kultakuumeeseen sairastuneet oululainen Kannisto ja entinen kempeleläinen, nykyinen ivalolainen Jukka Kela.
Kannistolla sairausvuosia on 15, Kelalla muutama enemmän.
"Kultakuume ei parane aspiriinia syömällä vaan kaivamalla", Kela tuumaa.
Kesäisin Lapin maita kaivaakin satoja kuumeen riivaamia kullan etsijöitä.
"Suurimman osan kohdalla voi puhua harrastuksesta, ammattilaisia on noin 20", Kela tietää.
Hänen mukaansa Lappiin mahtuu vielä kullankaivajia, sillä kulta ei kaivamalla lopu koskaan.
"Sitä kasvaa koko ajan lisää. Voi vaikka lähteä päiväksi kalalle ja ajatella, että hippu kasvaa sillä välin", Kela virnistää.
Isomuksia juhlitaan
Ihan suin päin kullankaivajaksi ei voi ruveta. Tarina kertoo etelän miehistä, jotka tekivät valtauksen paperin perusteella ja lähtivät sitten Lappiin kultaa vuolemaan. Keltanokkien valtaus löytyi vasta toisena kesänä.
Helpoin tapa päästä sisälle kullankaivuun maailmaan on liittyä Lapin Kullankaivajain liittoon, jolla on omia valtauksia jäsenten käyttöön.
Seuraavaksi oppia kannattaa hakea menemällä vaikka rengiksi kokeneelle kullankaivajalle.
"Ehkä kolmantena vuonna kannattaa tehdä oma valtaus", Kannisto sanoo.
Valtaus on voimassa 8-10 vuotta, jonka jälkeen sen voi vallata joku toinen. Kanniston ja Kelan mukaan valtausta ei siinä ajassa kaiveta tyhjäksi. Kelan valtaus on Lemmenjoella, Kanniston valtaus Laanilassa.
Kannisto itse oli toisena kultakesänään kaivamassa "tyhjäksi" kaivetulla vuokravaltauksella. Eräänä päivänä se sitten vain löytyi, 25 gramman painoinen isomushippu. Kullankaivajien asteikolla suurimmat hiput, eli yli 15 milliä pitkät ovat isomuksia. Löydöstä juhlittiin muun muassa saunassa, yhtenä "kiuaskivenä" kyseinen kultahippu. Kuten muutkin isomukset, tämäkin sai nimen.
"Aslakin uni tulee Tankavaaran kulta-alueen löytäjästä Aslak Peltovuomasta", Kannisto kertoo.
Löytämisen iloa
Kullan löytymisen mukanaan tuoma tunne on miesten mukaan jotenkin mystinen.
"Jos on löytänyt päivän aikana hyvin kultaa, tiskitkin tulee tiskattua vaikka olisi myöhäkin. Jos kultaa on tullut huonosti, tiskivuoret kasvavat", Kela nauraa.
Kanniston kultakuume nousi Lapin kullan historiasta kertovien kirjojen kautta.
Kela taas sai vaikutteensa jo pienenä poikana käytyään Tankavaaran kultakylässä. Pysyvästi Ivaloon Kela muutti vuonna 1990. Tekosyynä oli opiskelu.
"Kullan perässä sinne alunperin menin, mutta nyt mukaan on tullut vapaus ja Lapin luonto."
Lapiolla kultaa kaivavan leipä ei ole kovin leveä.
"Irtorahaa ei useinkaan ole, mutta jos on pussissa kultaa ja riekkoja pakastimessa niin selviää. Vaihdantatalous on minusta paras talous. En kadu valintaani pätkääkään, vaikka ei se aina herkkua ole", Jukka Kela selvittää.
On pitänyt keksiä lisätienestejä. Kullan etsinnän lisäksi Kela metsästää ja järjestää kultamatkoja.
Kannisto puolestaan jätti hoitoalan työt muutama vuosi sitten ja rupesi valmistamaan koruja. Kullan hän hankkii kaivajilta suoraan Lapista.
Viimeinen elinkautinen
Jukka Kelan mukaan harva nykykaivaja muistuttaa ulkonäöltään niitä elinkautisiksi kutsuttuja, jotka ryntäsivät kultamaille sodan jälkeen. Eräs viimeisistä elinkautisista oli viime syksynä edes mennyt Yrjö "Karhu" Korhonen.
"Oli se syksyllä shokki, kun Yrjö kuoli. Hän oli legenda jo kaivaessaan", Kela muistelee kaveriansa.
Muistojen lisäksi Korhosesta jäi jälkipolville tietenkin kultaa. Kannisto kävi ostamassa Karhulta kultaa vain hieman ennen tämän kuolemaa, todennäköisesti kyseessä ovat vanhan konkarin viimeiset hiput. Kannisto aikoo tehdä hipuista korusarjan, jonka tarina kertoo tietysti kaivajastaan.