Sota-ajan lasten lämmin suhde isovanhempiin sekä suomalaisten naisten ja saksalaisten sotilaiden väliset suhteet nousivat keskeisiksi teemoiksi Aavasaksan kulttuuriviikkojen kirjallisuusseminaarissa Nainen ja Lapin sota.
Teemaa tarkasteltiin peräti viiden alustajan voimin ja myös yleisön omin muisteluksin.
Keskeiseksi kysymykseksi nousivat saksalaisten sotilaiden ja suomaisten naisten väliset suhteet, joita tutkija Marianne Junila Oulun yliopistosta on jo useassa julkaisussaan käsitellyt.
"Nykyinen sotakuva on edelleen kaukana arjesta", totesi Junila ja valotti yleisön nähtäväksi monenlaista historiallista faktaa erityisesti, miten naista ja naisen kehoa käytettiin eri rintamilla sotapropagandan välineenä.
Sota-ajan lehdistökirjoittelussa oli Junilan mukaan voimakas mustavalkoajattelu rintamalla taistelevan puhtoisen ja pyhän miehen sekä kotirintaman saksalaisen kanssa vehtaavan naisen välillä. Rovaniemi-lehdessä puhuttiin syksyllä 1941 suoraan jopa isien sankariteoista ja äitien riettaudesta.
Junila painotti sodan ja kotirintaman monenlaisia näkökulmia, monia tarinoita, jotka alkavat tehdä oikeutta kokonaisemmalle kuvalle esimerkiksi Lapin sodasta.
Junila on käyttänyt tutkimuksissaan myös paljon kertomuksia, "epätotuuksia" ja etsinyt vastausta esimerkiksi kysymykseen, miksi saksalaistuttavat ovat ihmisten puheissa aina hyvin inhimillisiä tai miksi suurin osa saksalaisista tuntuikin olleen itävaltalaisia.
Junilan mukaan ihmiset tutkivat ja selittävät näillä tarinoilla omaa menneisyyttään ja sitä miksi aikoinaan käyttäytyivät tietyllä tavalla.
Rakkaus, prostituutio
Kirjallisuudentutkija Marja-Riitta Vainikkala-Kejonen korosti Annikki Kariniemen, Anu Kaipaisen ja Ritva-Kaija Kariniemen romaanien perusteella suomalaisten naisten rakastumisen vahvuutta.
"Naiset eivät kadu suhteitaan saksalaisiin sotilaisiin, mutta pohtivat kylläkin, ovatko huoria", analysoi Vainikkala-Kejonen.
Kirjailija Pekka Jaatinen puhui lähinnä prostituutiosta ja Lapin sodasta. Rakkauden töiden tuloksena tuli tietysti myös raskauksia. Osa niistä hoidettiin sikiönlähdetyksinä, osa syntyneistä lapsista kasvoi sodanjälkeisen maailman uusioperheissä erilaisin kohtaloin.
Mutta esimerkiksi Saksan valtio maksoi elatusapua 80 rekisteröidylle tapaukselle. Jaatinen arveli lapsia olleen tuhat tai kaksi tuhatta, onpa hän kuullut arvioksi jopa 5 000 saksalaissotilaan lasta.
Lapsen näkökulma
Runoilija Teuvo Sorvoja muisteli seminaarissa sotaa lapsen näkökulmasta. Hän korosti sota-ajan lasten suhdetta isovanhempiin eräänlaisena psykologisena selviämisreittinä. Runojensa kautta Sorvoja muistutti myös, että sota on ainoa täysin ihmisen aikaansaama katastrofi.
Kirjailija Terttu Rousu nosti esiin lasten ja naisten arkea, jossa esimerkiksi evakkoon Ruotsiin lähteneet Vojakkalan naiset kävivät sodan jaloissa lypsämässä lehmiään joen itärannalla.