Ari Spets hörppää mukistaan aamun viimeiset kahvitilkat ja litistää tyhjentyneen maitopurkin roskapussiin suodatinpussin kaveriksi. Maito on purkitettu 600 kilometrin päässä Valion Oulun tehtaalla Maikkulassa ja ostettu Kilpishallista edellisviikolla 1,05 eurolla.
Ennen roskapussiin joutumistaan purkki on taittanut taivalta tuhansia kilometrejä.
Sen aihio on tehty joko Tanskassa tai Ruotsissa, sillä Suomen viimeinen tehdas suljettiin kesällä Lahdessa.
Spets vie roskapussin pihalle jäteastiaan.
Keijo Kukkola ja hänen poikansa Mikko ovat juuri tulossa jäteautollaan 176 kilometrin päästä kuntakeskuksesta. Maitopurkki lähtee heidän mukanaan matkalle halki Lapin kohti loppusijoituspaikkaansa, Jätekeskus Jäkälän kaatopaikkaa Tornion Riukkajängällä.
Matka on mutkainen. Roskapussi maitopurkkeineen kiertää pari kolme päivää autossa pitkin kyliä, kunnes säiliö on täynnä.
Sen jälkeen Kukkola käy tyhjentämässä lastin Kittilän siirtokuormausasemalle. Suoralla ajolla sinne on matkaa Kilpisjärveltä vajaat 300 kilometriä.
Kittilässä jätteet puristetaan paketiksi
Kittilässä tiivistetään eri puolilta Lappia tulevat jätekuormat. Kun rekka-autollinen jätettä on koossa, edessä on 250 kilometrin loppumatka kohti Tornion Riukkajänkää.
Runsas viikko Kilpisjärveltä lähtönsä jälkeen Spetsin maitopurkki tuli sumuisena aamuna viisi yli seitsemän Jätekeskus Jäkälän portista sisään.
Purkki oli mitätön murunen kemijärveläisen Jukka Kamusen ajaman pitkän rekan lastissa. Jätettä oli kahdessa umpikasetissa ja yhdessä pressulla peitetyssä avolavassa yhteensä 29 460 kiloa, laitoshoitaja Kari Maijanen luki vaa´an näytöltä.
Matkan Kamunen tekee viidesti viikossa.
Samanlaisia raskaita ajoneuvoja tulee Riukkajängälle päivässä 10--15.
Kun Lapin 13 kaatopaikkaa suljettiin viime vuoden lopulla, jätteiden loppusijoituspaikoiksi jäivät Rovaniemen, Tornion ja Simon kaatopaikat. Simolla on toimintalupa vuoteen 2014. Torniolaista Jätekeskus Jäkälää isännöi Perämeren Jätehuolto Oy.
Jätteiden ajeluttamisen mielekkyys epäilyttää
Jäkälään tuodaan 15 Lapin kunnan 118 000 asukkaan jätteet Inaria ja Enontekiötä myöten.
Se ottaa vuodessa vastaan yli 30 prosenttia eli 12 000 tonnia enemmän sekajätettä kuin aiemmin.
Kolmen hehtaarin kaatopaikka kestää tätä vauhtia 3--5 vuotta. 35 hehtaarin laajuisessa Jäkälässä on sen jälkeen käytettävissä vielä viisi saman kokoista aluetta.
Vaikka onkin "näissä töissä", Perämeren Jätehuolto Oy:n toimitusjohtaja Tuija Ahrikkala epäilee kaukaa Ylä-Lapista lähtevän jäterallin tarkoituksenmukaisuutta.
Jäteautot ja rekat jyräävät päästä päähän aluetta, joka on lähes kolmannes Suomen pinta-alasta.
"Kun ei tiedä lopullisten ympäristövaikutusten summaa. Eli olisivatko vähän pienemmillä vaatimuksilla toteutetut pienet kaatopaikat järkevämpiä kuin tämä jätteiden kaukokuljetus. Eri asia on, pystyttäisiinkö EU:n jätelainsäädäntöön vaikuttamaan tiedolla, että nykyvaatimukset aiheuttavat negatiivisia vaikutuksia ympäristölle jossain kaukana Suomen pohjoisosissa", Ahrikkala pohtii.
Samoilla linjoilla on Enontekiön rakennustarkastaja Eino Mäkelä.
"Talonpoikaisjärki puuttuu. Tuntuu vähän älyttömältä tällainen operaatio, että jätteet kuljetetaan Kittilän siirtokuormausaseman kautta Tornioon. Itse näkisin, että energia on täällä ykkösvaihtoehto. Kaikki palava saunan pesään ja tuli alle", Mäkelä sanoo.
Kierrätykseen Ari Spets ei olisi voinut maitopurkkia laittaa.
Syrjäseutujen tapaan Kilpisjärvellä ei toimi tuottajavastuun mukainen nestepakkausten eikä yleensäkään kartonkien kierrätys.
Pari pientä polttouunia kylältä sentään löytyy.