Lämmin ja pitkä kesä on ollut Suomen leirintäalueilla paikoin loistava. Lapin teillä näyttää liikkuneen myös entistä enemmän sekä ulkomaisia että kotimaisia matkailuautoja ja asuntovaunuja. Leirintäalueiden kesä olisikin voinut olla vielä parempi, jos jokamiehenoikeuksien hyödyntämistä maanteiden varsille rakennetuilla levähdyspaikoilla ei sallittaisi. Nyt näyttää siltä, että yhä useampi matkailuautolla ja -vaunulla liikkuja katsoo oikeudekseen hyödyntää levähdyspaikkojen vessoja, roskasäiliöitä, laavuja, keittokatoksia ja kelokalustoja ilmaiseen yöpymiseen. Tarkoitukseen on käytetty tiettävästi jopa kunnanviraston parkkipaikkaa Ivalossa.
Jokakeväinen ilmiö on myös villi leiriytyminen Tenon rannoilla. Muun muassa muutenkin kapea ja mutkainen Utsjoki-Nuorgam -maantien varsi täyttyy lohestuskauden ajaksi varsinkin Alakönkään kohdalla matkailuautoista ja asuntovaunuista, jotka pysäköidään omalla oikeudella tien varteen syntyneelle kapealle levikkeelle.
Ulkomaalaisista matkailijoista hyvin suuri osa tulee Euroopasta. Takavuosina Suomen Lapissa tavattiin keskieurooppalaisia, jotka uskoivat porojen olevan vapaata riistaa jousella ja nuolella tapahtuvaa pyyntiä varten. Tai että Lapin kairoissa voi omin luvin kaataa pystypuita, valita järvenrantapaikan ja ryhtyä mökin rakentamiseen. Vaikka kyseinen ajattelu onkin varmasti ollut poikkeuksellista, on käsitys levähdyspaikkojen vapaasta käyttöoikeudesta ilmeisesti yleinen - ja sellaisena pysyykin jos siihen ei puututa.
Matkailu on Suomessa elinkeino. Levähdyspaikoilla yöpyminen voi kuitenkin ennen pitkää kaventaa muidenkin kuin leirintäalueiden ja mökkikylien leipää: jokainen osaa ynnätä sen, kuinka paljon halvemmaksi tulee hankkia liikkuva oma "hotelli" ja lastata se lähtiessä täyteen edullisesti kotimaasta hankittuja elintarvikkeita. Perään liitetyssä pikkukärryssä mukana kulkevat varmaan polttoaineetkin... Ja kun matkailuun kyllästytään, saa käytetystä vaunusta pois myytäessä vielä jonkun roposen takaisinkin.
Kalleuttakaan ei voi moittia, sillä Suomi on kuitenkin eurooppalaisittain halvin leirintämatkailumaa. Monella leirintäalueella on käytössä perhemaksu, jolla koko pesue pääsee käyttämään kaikkia alueen palveluita alle 18 euron vuorokausimaksulla. Siihen hintaan löytyvät vessat, suihkut, astianpesupaikat ja keittokatokset sähköliesineen - tarjolla voi olla jopa pesukone.
Nykyinen levähdyspaikkojen käytön väljä tulkinta vahingoittaa matkailua ja aiheuttaa pelkkiä kuluja, sillä jonkunhan pitää korjata levähdyspaikoille syntyvät jätteet. Tielaitoksen siivoustyön maksavat suomalaiset veronmaksajat. Siksi levähdyspaikkojen käyttämiseen liittyviä oikeuksia pitää rajata ja täsmentää.
Ensimmäinen askel voisi olla levähdyspaikkojen merkitseminen niin, että jokainen ymmärtää niiden oikean käyttötarkoituksen. Utsjoen kunnanjohtaja Jari Kotimäen esittämä levähdyspaikkojen merkitseminen "vain päiväkäyttöön" -kyltein voisi olla sellainen toimi, sillä pelkkä P -opastemerkki ei millään tavalla rajoita paikalla vietettyä aikaa.
Omien oikeuksien laajentaminen ei tietenkään ole vain ulkomaalaisten ominaisuus: myös suomalaiset osaavat vieraalla maalla saman taidon. Esimerkiksi Käsivarressa voi kohdata oudon, pohjoista päin suunnistavan yhdistelmän: auton perässä vedetään merikelpoista venettä, jonka kyydissä köröttää pakastearkku. Arkku täytetään Pohjois-Norjassa talven varoiksi turskalla ja seillä. Norjassa viehekalastus meressä on jokamiehenoikeus ja maassa vaaditaan nyt koko oikeuden poistamista - muun muassa joidenkin ulkomaalaisten väärin ymmärtämän oikeuden vuoksi!