Tuhat nuorta miestä rakensi parhaimmillaan Iijoen viittä voimalaitosta. Työvoima ei ollut kaksista. Työvoimapäällikkö Eero Lassinen, entinen punavanki, Lapatossuksikin kutsuttu mies tuskastui usein porukkaan."Kaikki ilmoittavat olevansa kirvesmiehiä tullessaan, mutta eiväthän he ole kuin lavon tekijöitä."
Lapatossusta kerrotaan paljon juttuja. Eräs työnhakija etsi työtä aikana, jolloin sitä ei ollut paljon tarjolla. Joku opasti työnhakijaa kysymään Lapatossulta. Vähemmän diplomaattinen työtön kysyi Lassiselta, että "sinäkö se olet se Lapatossu, jolta pitäisi töitä kysyä". Kaikkien yllätykseksi Lapatossu antoi hänelle työtä, koska"kyllä noin vittumaiselle miehelle pitää työtä antaa".
Viittä voimalaitosta rakennettiin 12 vuotta. Sinä aikana ladontekijöistä kehittyi monen alan ammattimiehiä.
Rakentamisessa tehtiin myös virheitä. Vanhat jokiuomat jäivät aluksi kuivilleen. Rannat vitikoituivat. Nykyisin altaiden maisemointi tehtäisiin paljon kauniimmin.
Ihmisiltä vietiin koskiosuuksia alle torihintojen. Myöhemmin ostomiehet jopa kehuskelivat kaupoillaan.
Voimalaitosten rakentaminen koettiin Iijoella vähintäänkin lottovoittona. Suomen köyhimpiin kuuluva alue tarjosi ensimmäisen kerran ympärivuotista työtä. Tätä ennen nuorten vaihtoehdot olivat Volvon liukuhihna tai etelän siirtotyömaat.
"Kalamiehet vastustivat, mutta heitä oli vähän. Media ei ollut kehittynyt siten kuin nykyisin. Neuvottelut käytiin julkisuudelta piilossa."