Kolumni

La­pa­ma­dot va­paik­si

Kun Kokkolassa päästettiin melkein 8000 minkkiä vapaalle jalalle, on taas herännyt kysymys, ovatko asialla eläinten ystävät vai viholliset.

Kun Kokkolassa päästettiin melkein 8000 minkkiä vapaalle jalalle, on taas herännyt kysymys, ovatko asialla eläinten ystävät vai viholliset.

En lähde ottamaan kantaa siihen, minkälaista väkeä vapauttajat ovat, mutta heidän filosofiaansa voitaneen jonkin verran tarkastella julkisuudessa olleiden tietojen perusteella.

Merkittävin kysymys on se, mihin vedetään suojelun raja. Silmiinpistävää on se, että vapaaksi päästetään vain söpöjä otuksia, kuten juuri minkkejä.


Tässä on jotakin
epäloogista, sillä pidetäänhän muitakin söpöläisiä vankeina ilman, että kukaan edes yrittää niitä vapauttaa. Jos joku syksyllä jättää esimerkiksi kesäkissansa luontoon, ei sitä kukaan pidä eläinten vapautusliikkeenä, vaan päin vastoin suojelijat paheksuvat sitä suureen ääneen. Sama koskee koiria. Jos pystykorva eksyy hirvimetsällä, ei kiljahdella riemusta että ihana kun koiraparka pääsi vapauteen, vaan sitä etsitään joukolla ja surraan, jos ei löydy.

Yhtä kummallinen on rumien ja inhottavien eläinten kohtalo. Eipä ole kuulunut esimerkiksi lapamatotytöistä, jotka yrittäisivät vapauttaa lapamatoja ihmisten vatsoista, vaikka vankinahan ne siellä ovat, vieläpä isäntänsä tahdon vastaisesti. Ei auteta myöskään jään alle jääviä sammakoita eikä kivien koloissa kylmissään kyhjöttäviä kyykäärmeitä, puhumattakaan karhuista, jotka joutuvat nukkumaan pitkät talvet lumen vankeina. Miksei niitäkään sieltä kukaan käy pelastamassa?

Kokonaan oman sarjansa muodostavat ne luontokappaleet, joiden kohtalona on joutua toisten ruoaksi. Kukaan ei näytä perustavan piun pauta siitä, että susi syö koiran, joka syö kuollutta lehmää, joka on eläessään surmannut miljoonia ruohonkorsia. Vasta sitten, jos ihminen ampuu suden, nousee metakka.

Ravintoketjun tässä vaiheessa - eli lehmän ja heinän julmassa suhteessa - törmätään siihen moraaliseen ongelmaan, voiko ylipäänsä kukaan tai mikään käyttää hyväkseen toista luonnon osasta. Jos kettutyttö ryhtyy vegaaniksi eikä syö lihaa, voiko hän syödä enää myöskään kasviksia? Elollisia olentojahan nekin ovat siinä kuin ketut tai minkit tai siat. Tomaatit, kurkut ja muut vihannekset, kukista puhumattakaan, pitäisi käydä päästämässä kasvihuoneista karkuun, telmimään vapaaseen luontoon, missä ne eläisivät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Tehtävä olisi vieläpä helpompi kuin minkkien vapauttaminen, koska kasviksia pidetään lasisissa vankiloissa. Kilin-kalin.

Millä tässä sitten voi elää, jotta pysyy luonnon kanssa tasapainossa? Epäorgaanisella ruoalla tietysti. Hiekalla ja kivenmurikoilla. Ainakaan toistaiseksi ei ole osoitettu, että ne kärsisivät, vaikka joutuvat syödyiksi.