Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat allekirjoittivat puolustusyhteistyötä koskevan aiejulistuksen, joka toimii myös signaalina ulkomaailmaan.
Yhteistyö lähinaapurin ja supervallan kanssa on perusteltu tapa hakea turvaa, kun kansa vieroksuu Naton jäsenyyttä.
Kunniakomppania Pentagonin paraatikentällä ja kansallishymnit olivat Washingtonissa vastassa Suomen puolustusministeriä Jussi Niinistöä ja hänen ruotsalaista kollegaansa Peter Hultqvistia, kun nämä saapuivat tiistaina vierailulle Yhdysvaltain puolustusministeriöön.
Seremonioiden laadulla ei ole sotilaallista merkitystä mutta ehkä silti signaaliarvoa. Puolustusministeri James Mattis halusi todennäköisesti osoittaa, että hän pitää arvossa kahden sotilaallisesti liittoutumattoman maan edustajan vierailua.
Vierailulla olikin kova ytimensä, vaikka sen aikana allekirjoitettu asiakirja ei otsikkotasolla järin tymäkältä kuulostakaan: ministerit panivat nimensä alle kolmikantaiseen aiejulistukseen.
Uutta tuo dokumentti oli kuitenkin ainakin parissa mielessä. Ennen tätä Suomella ja Ruotsilla on ollut kummallakin Yhdysvaltain kanssa kahdenvälinen aiesopimus. Nyt kolmella maalla on siis yhteinen asiakirja, joka pohjustaa niiden yhteistyötä puolustuksen alueella.
Merkittävää on myös aiesopimuksen sisällössä – sen verran kun siitä on saatu tietoa. Sopimuksen tarkkaa sisältöähän ei ole julkistettu. Suomen puolustusministeriön niukan tiedotteen mukaan asiakirjan avulla voidaan varmistaa, ettei kansainvälisessä harjoitus- ja muussa koulutustoiminnassa synny päällekkäisyyksiä tai kilpailutilanteita.
Kiinnostavasti tarkempia tietoja julkisuuteen saatiin Yhdysvaltain puolustusministeriön tiedotteesta. Sen mukaan julistuksen on määrä vahvistaa kolmen maan puolustuksellisia suhteita seitsemällä alueella, muun muassa laajentamalla yhteisen tilannekuvan luontia ja kehittämällä yhteistyötä monikansallisissa operaatioissa. Kyse ei taitaisi olla vain koulutuksesta.
Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen (kesk.) luonnehti julistusta lähinnä tahdonilmaukseksi eikä uskonut, että siihen kiinnitetään huomiota ”Suomen naapurimaissa” (HS 7.5.). Jos ja kun Vanhanen tarkoittaa Venäjää, siellä asiasta on tähän mennessä kirjoitettu lähinnä lyhyitä uutisia.
Vanhasen näkemyksestä poikkeavia tulkintoja kuitenkin on. Ulkopoliittisen instituutin Charly Salonius-Pasternak pitää julistusta myös poliittisena merkkinä ulospäin: kolme valtiota haluaa tehdä niin läheistä keskinäistä puolustusyhteistyötä, että sen pohjaksi tarvitaan jo asiakirja.
Puolustusministeri Hultqvistin mukaan sopimuksen tarkoituksena taas on lisätä vakautta lisäämällä Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa Euroopassa.
Julistus näyttää olevan uusi askel kohti Suomen tiivistyvää puolustusyhteistyötä läntisten kumppa-nien kanssa. Jää avoimeksi, mikä sen merkitys kriisitilanteessa olisi. Julistuksen jälkeenkään Suomi tuskin on Yhdysvaltain turvatakuiden piirissä.
Takuun keskinäisestä avusta Suomi saisi Naton kautta. Se jäsenyys vain ei ole kansalaisten vastustuksen takia yhtään lähempänä kuin ennenkään. Siksi Suomen on viisasta varautua pahaan päivään toisenlaisin yhteistyöjärjestelyin.