Juuri käyttöönotettu koko Suomen maksama Länsimetro on 40 vuotta myöhässä. Miljardiluokan metrolle oli 1970-luvulla pian Helsingin metropäätösten jälkeen tarjolla vaihtoehto. Otaniemen professorit, muun muassa A. Saarialho, luonnostelivat pintametron Espooseen. Nyt toteutuneilla kustannuksilla sen olisi voinut ulottaa Kirkkonummelle saakka.
Espoossa 1970–80-lukujen taitteessa kansalaisliikkeessä pintametroa ajaneena näki kuinka siihen ei varauduttu edes yleiskaavassa. Espoossa, pääkaupunkiseudulla on vuosikymmeniä panostettu uusiin ja leveämpiin moottoriteihin. Niihin on mennyt pääosa valtakunnan tie-, rata- ja lentokenttärahoista.
Joukkoliikenteen ja yhdyskuntasuunnittelun taso ei ole ollut pitkäjänteistä eikä onnistunutta. Joukkoliikenteellä suunnataan, jopa lukitaan kaupunkirakennetta, ainakin testataan sitä.
Puolalainen arkkitehtiryhmä esitti 1970-luvulla arkkitehtikilpailussa Espoon kehittämistä nauhakaupunkina sähköradan varteen. Se käytännössä hylättiin, eikä siitä juuri näkynyt merkkejä vielä 80-luvullakaan. Espoo menetti 80-luvulla vuosiksi puheoikeuttaan pääkaupunkiseudun, YTV:n joukkoliikennesuunnittelussa, perumalla 1981 päätöksen hankkia Espoon Auton osake-enemmistö.
Länsimetron toteutuksessa Espoo halusi pienentää maksuosuuttaan esittämällä asemien laitureita lyhennettäväksi kahdelle vaunulle. Julkinen vilkas keskustelu näki siinä ”valuvikariskin" koko Helsingin metrojärjestelmälle.
Länsimetro ja lentoaseman kehämetro ovat kansallisesti merkittäviä, kalleudestaan huolimatta. Ne eheyttävät vinoutuneita kaupunkirakenteita. Valtion ja kaupunkiseutujen yhteistyössä – kaupunki- ja metropolipolitiikassa ja aiesopimuksissa – painottuvat myös ilmasto- ja energiatavoitteet. Edellisten hallitusten linjauksissa haluttiin edistää maankäytön, asumisen, liikenteen ratkaisuja ja sosiaalista eheyttä – kestävää kehitystä.
Oulussakin ideoitiin 80-luvun lopulla jopa rengasrataa Tuirasta Ruskon kautta Pyykösjärven ympäri. Olisimme saaneet mielenkiintoisen rataverkon täydennyksen pääradan, Toppilan ja Ruskon ratojen lisäksi. Liikenne Linnanmaallekin olisi siten jo ratkaistu, ilman ratikkaliikenteen odottelua 2030-luvulle.
Valtiolla on ollut keskeinen rooli metron ja moottoriteiden rahoittajana. Lyhytnäköistä ei pitäisi olla Oulun seudunkaan liikennejärjestelmien suunnittelu. Niin on kuitenkin käynyt. Pohjantie rakennettiin alun perin ilman pysäkkejä liittymiin ja työpaikka-alueillle, siis eri standardeilla kuin etelässä.
Emme ole saaneet nopeita onnikkavuoroja eikä niille syöttölinjoja. Ehkä Iin kunnan pieni kokeilureitti tuo mallin tähänkin. Edellinen yhdyskuntalautakunnan puheenjohtaja Risto Kalliorinne on osuvasti todennut, että isot hankkeet edistyvät, jos olemme – Tampereen tavoin – linjakkaita paikallisliikenteessä. Riittävän pitkällä näköalalla Oulun seutu – koko Perämerenkaari – voi saada merkittävää valtion ja EU:n rahoitusta.
Kalervo Ukkola
valtuutettu (vas.), Oulu
entinen Espoon valtuutettu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.