Kolumni
Tilaajille

Länsimailta puuttuu kokoava tarina, mutta onko se hyvä vai huono asia?

Liberaalikapitalistinen järjestelmä ei ole vanginnut itseään minkään kertomuksen kehikkoon. Samalla siltä kuitenkin puuttuu tarinoille ominainen päämäärä.

Ihminen on tarinaolento. Kautta aikojen ihminen on käyttänyt nimenomaan erilaisia kertomuksia tuodakseen järjestystä ja mieltä maailman monimutkaisuuteen. Vaikka käsitteenä tarina liitetäänkin ennen kaikkea sepitteeseen, ollaan siitä jossain määrin pääsemättömissä myös todellisuutta kuvattaessa.

Maailmankaikkeuden syntymyytit ovat kaikkein perustavimpia tarinoita. Niiden symbolinen selitysvoima sai lopulta väistyä tieteen rationaalisen maailmanselityksen tieltä. Tosin senkin voi nähdä muodostavan tarinan, alkuräjähdyksestä universumin lämpökuolemaan, vaikka fiktiivisten tarinoiden merkityslataus jää puuttumaan.